Kaveri tuli kertomaan, miten rankkaa muilla on
Jos itse valitan, se on pelkkää kitinää, joka jätetään huomiotta. Ei ole ketään kelle puhua. Kukaan ei välitä.
Kommentit (13)
Voithan sanoa hänelle, että olet pahoillasi näiden muiden puolesta mutta juuri nyt oma elämä on solmussa ja tarvitset tukea siihen, vaikka se kuinka tuntuisi kaverista mitättömältä. Jos hän ei pysty tukemaan/kuuntelemaan/olemaan myötätuntoinen, et halua puhua hänen kanssaan enää.
Kannattaa muuten olla ystävällisen jämäkkä näissä asioissa. Jotkut kokevat aina oikeudekseen vähätellä muiden kokemuksia eivätkä ehkä itsekään huomaa sitä.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 21:30"]
Mitä vaikeuksia teillä muka on?
[/quote]
Läheiselläni on pahoja ongelmia mielenterveytensä kanssa. :(
Niin minunkin kaverini teki, ja se oli ihan paikallaan. Kun ensin olin hellinyt omaan loukkaantumistani, tajusin että kaikilla on ongelmia, joillakin jossain vaiheessa elämää (kuten minulla) ja joillakin ihan koko elämän ajan. Hänen tarkoituksensa oli nähdä asioiden positiiviset puolet, ja minun kohdallani se onnistui.
Minulla on ystävä, jolla on aina vaikeaa. Siis ihan vuosikausia. Samanlaisia asioita sattuu hänelle kuin muillekin, ei hän ole erikoisen helpolla päässyt. Mutta aina kun nähdään, hänellä on ollut vaikeaa, on kovaa ja hän on ollut ylirasittunut ja on aina väsynyt jne.
Muiden ongelmat eivät ole hänestä juuri mitään tai ainakaan ei mitään niin rasittavaa kuin hänen elämässään. Hän esim. rasittuu uudesta työstä, kun työ jatkuu pidempään, rasittaa, lomalla vasta rasittavaa onkin jne. Taloudellisesti tiukkaa on, vaikka palkka on yli puolet isompi kuin minulla nyt, kun töitä on...
Muiden pienempiä ongelmia esim: syöpä, pitkäaikaistyöttömyys, vakava masennus yms.
Vuosien mittaan olen ymmärtänyt, että toisilla on aina kurjempaa kuin muilla ja joidenkin asiat ovat paljon isompia ja tärkeämpiä kuin muiden, esim.minun.
Minä teen tuota ihan jatkuvasti eräälle neitokaiselle. Hänellä kun on ne maailman ainoat, suurimmat ja rankimmat ongelmat, ja kukaan ei ole kärsinyt kuten hän on kärsinyt. Viis muitten kokemuksista ja tunteista, koska mulla on nyt vaikeeta.
Hänellä on monta ystävää, hyvät (ja terveet!) vanhemmat, parisuhde, työpaikka yms. Eli kaikki onkin itseasiassa aivan hyvin. Valittaminen on vain niin kivaa. Älä sinä, ap, pilaa ystävyyttäsi valittamisella. Oma ystäväni on sen tainnut jo tehdä, mokoma hemmoteltu lellikersa.
On kaksi samanlaista perhettä. Toiset hoidattavat joka viikonloppu pienet lapsensa isovanhemmillaan. "Oi miten rankkaa, kun tarvitsette noin paljon hoitoapua". Toisella perheellä ei ole isovanhempia, joilla lapsia hoidattaa. Ei sympatiaa keneltäkään.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 22:19"]
Minulla on ystävä, jolla on aina vaikeaa. Siis ihan vuosikausia. Samanlaisia asioita sattuu hänelle kuin muillekin, ei hän ole erikoisen helpolla päässyt. Mutta aina kun nähdään, hänellä on ollut vaikeaa, on kovaa ja hän on ollut ylirasittunut ja on aina väsynyt jne.
Muiden ongelmat eivät ole hänestä juuri mitään tai ainakaan ei mitään niin rasittavaa kuin hänen elämässään. Hän esim. rasittuu uudesta työstä, kun työ jatkuu pidempään, rasittaa, lomalla vasta rasittavaa onkin jne. Taloudellisesti tiukkaa on, vaikka palkka on yli puolet isompi kuin minulla nyt, kun töitä on...
Muiden pienempiä ongelmia esim: syöpä, pitkäaikaistyöttömyys, vakava masennus yms.
Vuosien mittaan olen ymmärtänyt, että toisilla on aina kurjempaa kuin muilla ja joidenkin asiat ovat paljon isompia ja tärkeämpiä kuin muiden, esim.minun.
[/quote]
Tuohan on kun mun yksi "kaveri". Enää en jaksa hänen puheluihinsa edes vastata. Ei hitto kun itse ei saa edes sanottua mitään kun hän vuodattaa näitä "ongelmiaan". Ja just tuota tasoa ovat. Hän ei ikinä kysy mitä mulle kuuluu tms. Kaataa vaan paskat niskaan ja that's it. Mutta mä olen saanut kyllikseni, kaatakoot jonkun toisen niskaan, mä en enää ota sitä sontaa vastaan.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 22:37"]
Minä teen tuota ihan jatkuvasti eräälle neitokaiselle. Hänellä kun on ne maailman ainoat, suurimmat ja rankimmat ongelmat, ja kukaan ei ole kärsinyt kuten hän on kärsinyt. Viis muitten kokemuksista ja tunteista, koska mulla on nyt vaikeeta.
Hänellä on monta ystävää, hyvät (ja terveet!) vanhemmat, parisuhde, työpaikka yms. Eli kaikki onkin itseasiassa aivan hyvin. Valittaminen on vain niin kivaa. Älä sinä, ap, pilaa ystävyyttäsi valittamisella. Oma ystäväni on sen tainnut jo tehdä, mokoma hemmoteltu lellikersa.
[/quote]
en usko että sanot sellaiselle, joka päässyt helpolla. ei ihmiset sano turhasta valittajille, vaan niille, joilla on oikeasti rankkaa.
Asiaa mutkistaa se että niillä voi oikeasti olla helvetin rankkaa. Tätä on aika vaikea selittää terveelle, mutta jos ihmisellä on koko ajan jokin voimakas mieltä kuormittava sisäinen ristiriita, silloin pienimmätkin asiat ON liikaa ja väsymys on ihan todellista koska kannu on koko ajan ihan piripintaan täynnä. Sama jos on vaikka jokin häiritsevän kova fyysinen kipu, ei sen kanssa eläminen ole sama kuin olisi terve eikä jaksaminen ole sama.
Minä olen taistellut ylestyneen ahdistuneisuushäiriön kanssa koko ikäni eikö mulla ole enää juurikaan vaikeuksia kestää ongelman henkistä puolta. Jos jokin, ties mikä mitä en itse välttämättä edes huomaa, aiheuttaa ahdistuspiikin, pääni kestää sen aivan mainiosti, keho on se jolla alkaa olla ongelmia. Koska kehossa tapahtuu joka jumalan kerta sama taistele tai pakene -reaktio eikä ihmisen ole tarkoitus elää siinä tilassa ihan jatkuvasti.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 01:17"]
Asiaa mutkistaa se että niillä voi oikeasti olla helvetin rankkaa. Tätä on aika vaikea selittää terveelle, mutta jos ihmisellä on koko ajan jokin voimakas mieltä kuormittava sisäinen ristiriita, silloin pienimmätkin asiat ON liikaa ja väsymys on ihan todellista koska kannu on koko ajan ihan piripintaan täynnä. Sama jos on vaikka jokin häiritsevän kova fyysinen kipu, ei sen kanssa eläminen ole sama kuin olisi terve eikä jaksaminen ole sama.
[/quote]
Juuri näin, amen!
Ehkä hän halusi, että osaisit laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Minunkin tekisi mieli itkeä koko ajan, mutta en itke, koska tätä elämää on osattava elää vaikeuksienkin keskellä. Toivottavasti löydät jonkun muun jolle voit jakaa murheesi. Voimia elämääsi!