Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö intuitiota kuunnella? Miesasiaa
07.07.2013 |
Mitä tehdä kun alitajunnassa on lähes koko ajan huono tunne parisuhteessa? Miehen vika tämä ei ole, hän on kaikin puolin kunnollinen mies. Omine vikoineen tietenkin, mutta minä suurentelen huonoina päivinä nuo viat valtaviin mittasuhteisiin, kunnes koko mies tuntuu huonolta ja tyhmältä. Viime aikoina läheisyys on alkanut hiipua suhteessamme, esim. hyvän yön suukko jää usein antamatta siksi, että ei vain jaksa, vaikkei mitään riitaa olisikaan.
Minä haluaisin tämän suhteen onnistuvan, sillä en vain halua etsiä enää. En itsekään ymmärrä miksi olen tähän mieheen niin usein tyytymätön, kun siihen ei mitään suuren suurta syytä ole. Miehen huonot puolet vain tekevät minut hulluksi. Ja tämä minun ominaisuuteni tekee ihan varmasti hänet, en missään nimessä kuvittele olevani täydellinen tyttöystävä.
Olemme olleet yhdessä noin viisi vuotta, enkä kestä ajatusta että tämä kaikki aika, sisältäen kihlauksen ja talon oston, olisi mennyt "hukkaan". Ja vain siksi että jokin ääni sanoo etten ole ihan tyytyväinen. Olisipa edes jokin kunnollinen, kaikkien ymmärtämä syy, mutta kun ei ole! Se tuskin tekee miehestä kokonaan epäkelpoa, että unohtaa minun makuuni liian usein pestä hampaansa....
Samanlaisia kokemuksia kenelläkään?
Kommentit (3)
Mitä jos puhuisit miehen kanssa? Mitä jos hänkin ajattelee samalla tavalla ja tavallaan peilaatte toistenne käytöstä. Joka tapauksessa kaikissa pitkissä parisuhteissa tulee vastaavia tilanteita. Omaa katsantokantaa voi halutessaan muuttaa (olettaen, että puoliso on tavallinen, hyväntahtoinen ihminen). Hyviä parisuhteita ei synny automaattisesti, niiden eteen on tehty töitä ja vahvistuttu vastoinkäymisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on kahden ihmisen välinen.
Yrittääkö miehesi, vai oletko hänelle vain yksi itsestäänselvyys lisää?
Jokin tuossa on pielessä, koska olet tyytymätön. Ensisijaisesti tietenkin voit etsiä syytä itsestäsi, koska toista ihmistä ei voi korjata. Kenties keskittyisit miehen hyviin ominaisuuksiin, ja tietoisesti yrittäisit löytää kunnioituksen.
Oma parisuhteeni kaatui lopulta siihen, että tajusin olleeni ainoa joka yritti siinä suhteessa. Minä muutuin, minä ymmärsin kaiken, luovuin yhdestä jos toisesta asiasta koska "pitää osata tehdä kompromisseja". Mikä pitää paikkansa. Mutta loputon joustaminen toisen toiveiden suhteen ei ole enää kompromissi.
Lue "joustava mieli parisuhteessa".
Käsittelee mm. juuri tätä.
Olin samankaltaisessa tilanteessa mutta meillä vikaa oli kyllä molemmissa. Onko miehesi muka ihan tavallisen tyytyväinen? Kohtelee sinua kunnioittavasti ja rakastaen?