Lapsen syömiset ja paino, syytä huolestua?

En osaa muuta sanoa, kuin että minulla oli lapsena tuo etten halua ruoka-aineiden koskevan toisiinsa. Muutenkin olin nirso. Edelleen mielummin laitan kastikkeen ruoan viereen kuin sen päälle. Kaksivuotiaalla lapsellani on samat mieltymykset. Silti suostuu syömään semmoista mössöä, jossa kaikki on sitten kunnolla sekaisin. Muuten syömme hyvin.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 10:18"]

Nyt 6v lapseni on aina ollut laihanlainen ja huono syömään. Vauvana imi rintaa jotenkin laiskasti, reitensä pysyivät aina sellaisina suorina tikkuina, ei tullut lapsenpyöreyttä missään vaiheessa.

Nyt hän on siis 6v ja tosi pienen kokoinen, noin 110cm ja 15kg. Esikoinen oli tämänkokoinen muistaakseni 3-4-vuotiaana. 6v on elinvoimainen, reipas, punaposkinen, leikkiväinen, liikkuvainen ja jaksaa tapella vimmatusti (mm. syömisestä), ja siksi en ole huolestunut hänen kehityksestään aiemmin. Nyt syömiseen on liittynyt asioita jotka minua kummastuttaa, listaan tähän joitakin, sanokaa te kuulostaako huolestuttavalta:

-Tarjosin rieskaa, lapsi sanoi että pehmeä leipä "pelottaa" häntä, koska se jää suuhun ja sitä ei pysty nielemään.

-Lapsi sanoi ruokapöydässä että hän ei halua olla pullea koska pulleat ovat rumia. Minä en ole tikkulaiha, enkä ikiä ole puhunut omasta tai muiden painosta negatiiviseensävyyn lasten kuullen (enkä ajattelekaa kenenkään ruumiinrakenteita, eli en usko että lapsi olisi imenyt minulta tällaista asennetta).

-Joitain päivinä tuntuu että lapsi ei syö mitään kiinteää, elää käytännössä kaakaolla. Aiemmin maidolla, mutta nyt keksittiin että sekaan voi laittaa kaakaojauhetta lisäenergiaksi. Tällainen "ruoka"valio tosin aiheuttaa lapselle ummetusta, ja kakka on välillä ihan tuskallisen kovalla.

-Lapsi ahdistuu jos esim. kastike koskettaa makarooneja. Joskus syöminen on onnistunut kun makaroonit ja kastike on tarjoiltu eri lautasilla.

-Päiväkodissa on kuulemma syönyt ryhmän mukana oikein hyvin, nyt ollaan kotona kesälomalla eikä ryhmänainetta ole tarjolla.

-Lapsi voi olla syömättä vaikka kuinka kauan, siksi minua hirvittää esim jättää hänet ruokkimatta kunnes oikea ruoka maistuu. Esikoiseen jämäkkä kasvatus on tehonnut hyvin, ja hän syö ihan normaalisti. 6v ei ole kasvattamisesta moksiskaan ja hänelle on aivan sama mitä me ajattelemme hänen syömisistää, kunhan saa itse valita.

[/quote]

Jos lapsella on todellisia syömisongelmia, ne tulevat kyllä esiin muuallakin kuin kotona. ELi jos syö päiväkodissa hyvin, se tarkoittaa, että hänellä ei ole mitään rakenteellista tms. vikaa ruoansulatuksessa, joka tekisi ruokailusta hänelle vaikeaa.

TUohon pullukkajuttuun puuttuisin lempeän jämäkästi, ja toteaisin joka kerta, että ihmiset on erilaisia ja arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. Ja pohtisin lapsen kanssa esim. millainen on kiva kaveri, millaisia piirteitä sellaisessa on, ja yrittäisin laittaa lapsen kanssa oikeisiin mittasuhteisiin sen, miten merkittävä asia paino tai ulkonäkö ylipäätään on. Eli ei millään tavalla merkittävä esim. kaverisuhteissa.

Rieska on voinut joskus pakkautua liisterimössöksi lapsen suuhun, sehän on sellaista, että pitää pureskella hyvin ja tarvitsee yleensä nestettä mennäkseen hyvin alas. Siitä on voinut jäädä kammo. 

Lapsesi mitat ovat sellaiset kuin ovat. Väkisin syöttämällä et saa lasta kasvamaan. Kannattaa pitää ruokailuhetket mukavina ja ei pakkoja syömisten suhteen. Aika harva nirso lapsi kasvaa myös nirsoksi aikuiseksi. Yleensä aika korjaa nuo asiat.

Kyllä itse huolestuisin. Yrittäisin kyllä ensin poistaa pelleilyn pyrkimällä tilanteen kuninkaaksi poistamalla kaakaot ja kahdelta lautaselta syömiset. Lapsi mukaan ruokalistan suunnitteluun siten, että vaikka yhdelle päivälle saa toivomansa ruoan, mutta sekään ei olisi esim. pelkkää makaronia. Saisi nähdä nälkää niin pitkälle, että olisin oikeasti todella huolissani kuivumisesta, koska lapsi ei pissaisi.

Jos tämä ei auttaisi, menisin lääkärin pakeille ja lapsi saisi alkaa käydä psykologin vastaanotolla.

Päiväkodin kommentteihin syömisistä en hirveästi luottaisi, siellä voi hyvin syövä lapsi tarkoittaa melkein mitä vaan.

Mun lapsella joka syö kyllä huvin ja on pikemminkin vielä vähän pulleanpuoleinen (102/17kg) 3,5-vuotias, on joskus pehmeä leipä juuttunut kitalakeen mössölaataksi jota ei ole saanut kaottua ilman apuani pois. Sen jälkeen vältteli vaaleaa leipää ja onneksi tykkääkin rukiista enemmän. Itselläni kerran ehtoollisella se öylätti juuttui samalla lailla kitalaen takaosaan, ja sen koommin en ole halunnut mennä ehtoolliselle, kauhea tunne. :O

Mutta kuulostaa kyllä siltä, että lapsesi on aika herkkä kaikille klönteille yms. ruuan rakenteeseen liittyvälle. Onko mahdolliset rakenteelliset viat suljettu pois (suu + kurkku) ja tämä muotidiagnoosi aistiyliherkkyys kaiketi myös on sellainen että siihen voi liittyä noita klönttikammoja yms.syömiseen liittyviä ongelmia, kun se ruoka TUNTUU pahalta.

Mitä neuovolassa on sanottu lapsen kasvutahdista? Kovin pieneltä hän kyllä kieltämättä kuulostaa, voiko siitä koitua muuta harmia kuin puutteellinen pituuskasvu jne.? 

Kiitos vastauksista.

En aio lähteä sotajalalle lapsen kanssa tässä asiassa, luulen että jos itse kaivaudun syvälle poteroon (ts. kieltäydyn tarjoamasta niitä asioita joita lapsi syö eli maitoa ja makaroonia), lapsi tekee samoin ja meillä menee kesä sitten tapellessa ruuasta.

Neuvolassa on kiinnitetty huomiota lapsen kehitykseen. Hän etenee johdonmukaisesti omalla käyrällään pituuden ja painon suhteen, tosin ne käyrät ovat sitten reippaasti keskikäyrän alapuolella. Pari vuotta sitten kehotettiin syöttämään lapselle enemmän, kysyin että miten, että voinko antaa esim. jäätelöä joka päivä, mutta kuulemma ei vaan "terveellistä kotiruokaa isompia annoksia". Jätin tämän neuvon sitten huomioimatta. Tai siis niin olemme koittaneet tehdä tässä viimeiset 5 vuotta mutta tulokset ovat olemattomat.

Lapsessa on joitan piirteitä jotka mielestäni viittaavat muodikkaasti aspergerin syndroomaan. Tämä aistiyliherkkyys, tietty joustamattomuus ja rimpula ruumiinrakenne esim.

ap

Meillä saman ikäinen 114cm ja reilu 16kg... Välillä on kausia kun ei syö, sitten on kausia kun kaikki kelpaa ja ottaa lisää. Mutta tuo rimpula ruumiinrakenne tulee isän suvusta, ei sille mitään mahda ja syömällä se ei muuksi muutu.

Mä olen luottanut lapseen, jos ei syö ei sitten syö ja kauppalistaa tehdessä kyselen mikä maistuisi, niitä sitten toteutan aika useinkin (toiveet on siis ihan järkeviä).