Olen kirjannut ylös lapseni tic oireita.

Unohda koko juttu ja anna ticsien tulla ja mennä. Elä elämää. Eivät ole niin vakava juttu, että niitä tarvitsisi kirjata ylös tai miettiä.

Niille kuule ei voi mitään. Monella menee ajan kanssa ohi ja monella erityislapsella niitä on aina. Lääkäreiden pitäisi kertoa ettei niitä saa millään lääkkeellä pois. Ovat kuitenkin vaarattomia vaikka aika pelottavia ja häiritsevän oloisia. Meillä kehitysvammainen nyrpistää naamaansa ja normaalilla kuopuksella ollut kurkun rykäisyä, mikä meni ohi.

Meillä kanssa milloin mitäkin, ei ole edes lääkärillä käyty, kun ei niille oireille mitään voi.

infektiot laukasee niitä enemmän, koska ticsit tulee aivotoiminnasta ja infektiot vaikuttaa aivoihin kun elimistö niitä yrittää poistaa. Se on ihan normaalia, että infektiot pahentaa niitä. Ei ole väliä mikä infektio. Jos lapsella on joka päivä sekä liikkeellisiä ticsejä että äänellisiä tiksejä sen pari vuotta ilman taukoja, niin saa Touretten diagnoosin. Mutta siinäpä se. Jos on ihan hirmu pahoja, siis vaikka että hakkaa päätä seinään tai tekee viiden minuutin akrobaattisia sarjoja, voi saada lääkitystä, mutta se ei välttämättä auta ja se lääkitys siis estää tiettyjen yhteyksien toiminnan aivoissa - aika iso juttu.

Tic oireet on parasta jättää huomiotta. Jos neurologi on lapsen tutkinut, ei ole syytä huoleen. Mulla 8-vuotiaalla oli valtavasti ticsejä vuoden ajan, pään heilutusta, vinkumista, nykimistä yms ja opettajat olivat huolissaan, mutta vuoden kuluttua ne olivat kaikki ohi. Kävin lääkärillä vaikka asioista lukeneena tiesin että ne menvät itsestään ohi. Ticejä voi "pidättää" mutta sitten niiden on annettava tulla jossain vaiheessa kuitenkin. Jos ticit ovat tosi outoja, voi kokeilla voisiko niitä pidättää julkisilla paikoilla ja antaa tulla vaikka vessassa tai omassa huoneessa.

Siis jos ei tullut selväksi, Tiksit on aivotoiminnan häiriö, joka ei johdu mistään sairaudesta. 

Meidän 6-vuotiaalla on ollut pari vuotta ticsejä. Nenän tuhistelua ja nyrpistelyä, kurkun selvittelyä, silmien räpytystä ja pyörittelyä, nyökkäilyä, hyminää yms. Ei mitenkään häiritsevästi. Olen huomannut että aina kun jotain muutoksia, jännittävää/hermostuttavaa tulossa tai väsyneenä niitä on enemmän, myös tv:n katselun aikana. Esim. nyt kesälomalla päiväkodista oireet miltei loppuneet kun ollaan rauhallisesti kotioloissa. Aluksi olin kummissani näistä mutta kun otin vähän selvää niin en ole enää. Joskus kyselen uuden ticksin ilmaantuessa miksi tekee noin kun eihän sitä tiedä onko uusi oire vai miksi esim. tuhistaa nenää. Sitten tietysti annetaan olla, aina ovat menneet ohi mutta sitten tulee yleensä jotain uutta.

Meidän lapsella on ollu vuosia, mutta nyt 9-vuotiaana ovat lähes kadonneet.

ne on ajoittaisia, meillä miehellä ja pojalla on niitä silloin kun ovat väsyneitä, stressaantuneita tai suuttuneet. Ne tulee ja menee. Ei niihin kannata erityisesti zoomailla, niille vaan ei voi mitään.