G:Kivat vanhemmat, joilla ihan hirveät lapset - miten toimitte?

Millaisista hirviö taperoista on kyse? Luulisin, että hirviötaaperolta voi muita lapsia suojella muutkin kuin taaperon vanhemmat.

Tapaan pienissä erissä. Oma lapseni ei ole "hirveistä" sekaisin mennyt. Ja nämä riiviötkin yleensä tottelevat minua, vaikka vanhempiaan eivät tottelisikaan.

Kärsin vaan ja yritän aina sopia tapaamiset muualle kuin meille - leikkipuistoon, heille tms. Villit 4 lasta, joita ei kielletä, siistitä ruokailun jälkeen ja jotka levittävt kaikki mahdolliset lelut ympäriinsä minuutissa ovat painajaismaiset vieraat pienessä vaaleasävyisessä asunnossamme. Noin kerran vuodessa on pakko ottaa lauma tänne ja jälkisiivoukseen menee aina ikuisuus.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 21:46"]

Millaisista hirviö taperoista on kyse? Luulisin, että hirviötaaperolta voi muita lapsia suojella muutkin kuin taaperon vanhemmat.

[/quote]

Sellaisista hirviötaaperoista, joiden ainoa toimintatyyli on töniminen, pureminen, lyöminen, tavaroiden toiselta vieminen, kaikin tavoin kiusaaminen, ja vanhemmat hymyilee maireina vieressä, eikä tee itse mitään. 

Eli kun lähtökohtaisesti tilanne on se, että kasvatusperiaatteet vaan on niin kaukana toisistaan kuin olla voi, niin miten siinä sompailette?

Mä en jaksa kuin ihmetellä yhden kaverin perhettä, josta kaikki puhuu selän takana, kun ne pennut on niin H-I-R-V-E-I-T-Ä, mutta silti esim. facessa aina ihkutellaan ja mössötetään ja sössötetään, kun on niin ihanaa ollut taas nähdä... Että onko niillä sitten samanhenkisiä kavereita, joiden penskat kiusaa kilvan toinen toisiaan vai mitä?

Ja nämä ei ole pieniä lapsia, vaan 6-11-vuotiaita, mutta ollut ihan hirveitä pienestä pitäen. Jos vaan jotenkin on onnistunut toisia syrjimään ja kiusaamaan, se on tehty. 

Ja äitinsä mielestä ovat niin kilttejä, isäkään ei huomaa mitään erityistä siinä kun "Tepsukka" huutaa haista homo vittua urheilulajin tuomarille, kun on sattunut häviämään, vaikka on sitä ennen tehnyt kaikki mahdolliset likaiset temput vastustajalle, siis kynsinyt ja purrut jne. Iskä ostaa Tepsukalle mehun ,eikä edes tajua kantaa sitä kirkuvaa paskasäkkiä pois toisten kisoja pilaamasta.

en uhraa omia lapsiani. Jos vanhemmat on sellaisia, joita kuitenkin haluan tavata, pyrin tapaamaan heitä aikuisena vain aikuisten seurassa.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 22:01"]

en uhraa omia lapsiani. Jos vanhemmat on sellaisia, joita kuitenkin haluan tavata, pyrin tapaamaan heitä aikuisena vain aikuisten seurassa.

[/quote]

Ja käyvät kotikoulua?

En ihan tuollaisia lapsia tunne, mutta vähän sama tilanne. Mulla on vain yksi lapsi, rauhaan ja hiljaisuuteen tottunut, herkkä ja sosiaalisesti arka. Päiväkotiin sopeutuminen otti aikanaan voimille (meni vasta 3v). Tosi hyvillä ystävillä ja ihanilla ihmisillä on

a) kaksi ihanaa ja fiksua, mutta tosi villiä ja keskenään tappelevaa poikaa. Mun lapsi suoraan sanottuna pelkää heitä. Leikit ei vaan mene mitenkään yhteen, veljekset eivät tajua mun poikaa ja mun poika ei heitä yhtään. Kenessäkään ei siis ole mitään vikaa, mutta en käytä mun ja lapsen yhteistä aikaa "leikkitreffeihin", jotka eivät siis toimi yhtään. Näemme perheinä vain juhlissa ja satunnaisesti muuten jossain puistossa, missä on tilaa erilaisille leikeille.

b) ainoa lapsi, joka on äärimmäisen huomionkipeä ja jostain syystä vaatii nimenomaan mun huomiota aina kun näemme. Ihan ok, mutta vanhemmat eivät millään lailla rajoita tätä, esim. voin olla heillä ruokapöydässä vielä syömässä kun lapsi kiskoo minua mukaansa ja jankuttaa, että mun on tultava leikkimään, ja vanhemmat eivät oikeasti sano mitään vaan vaikuttavat odottavan, että menen kesken ruoan leikkimään. Omani olen opettanut odottamaan, että syön ensin, vaikka hänen kanssa on paljon leikitty. Tätä lasta en tapaa lainkaan lapseni kanssa, koska tilanne on minulle liian hankala: omani ihmettelee, miksi jää täysin vaille huomiota, kun tämä toinen lapsi roikkuu minussa, eivätkä lapsen vanhemmat muuta tee kuin ihailevat omaansa.

Parhaimman kaverini lapsi on adhd-rajatila (sai diagnoosin monen yrittämän jälkeen) ja tosi rasittava. meillä on samanikäiset lapset (13v) ja myös oma lapseni pitää häntä rasittavana, eikä halua nähdä. Olen jo vuosia tavannut kaveriani kaksin. Synttäreillä kärsin.

tässä tapauksessa hirviölapsesta kasvoi isompi hirviö. Hän oli pienenä ikiliikkuja, jonka perässä piti koko ajan kulkea. Neljävuotiaasta alkaen hän lateli ja toisteli kaikkia kirosanoja. Nyt hän on vain rasittava: höpöttää niin rasittavia juttuja, ettei kukaan jaksa kuunnella.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 22:01"]

en uhraa omia lapsiani. Jos vanhemmat on sellaisia, joita kuitenkin haluan tavata, pyrin tapaamaan heitä aikuisena vain aikuisten seurassa.

[/quote]

Ja käyvät kotikoulua?

[/quote]

Hä? Nythän oli kyse vapaaehtoisesta tapaamisesta? Jos sattuisivat samalla luokalla olemaan, niin sille ei voi mitään. 

No mun hyvän kaverin 4-vuotias lapsi on melko hirveä, aina tulee riitaa meidän lasten kanssa, tai siis tämä yksi saa järkyttäviä raivareita ihan joka asiasta ja on tosi ilkeä muille. Kyllä me silti ollaan tekemisissä, äitinsä yrittää tosissaan kasvattaa lasta, on vaan aika hankala tapaus. Minä yleensäkin kestän kyllä hankalia lapsia mutta en välinpitämättömiä vanhempia. Tuskin sellaista lasta on joka ihan aina olisi fiksusti, mutta jos näen että vanhemmat yrittävät päättäväisesti ohjata oikeaan niin en sellaisia välttele ollenkaan.