Häpeätkö koskaan miestäsi?

En koskaan! Mieheni on kohtelias, hyväkäytöksinen ja kaikin puolin asiallinen, olematta tylsä tai huumorintajuton. Ja hyvännäköinenkin vielä :) Exn kanssa sain jatkuvasti hävetä silmät päästäni, kun hänellä ei ole tilannetajua yhtään.

Sun pitää ystävällisesti huomauttaa näistä asioista hänelle, kertoa että hieman hävettää ja kysyä onko hänellä vastaavasti jotain mikä sinun toiminnassasi mahdollisesti hävettää.

Minä olen tuollainen mies ja myönnän, että sosiaaliset taitoni ovat keskivertoa huonommat. Joskus tulee lauottua näitä huonoja, vanhoja vitsejä ja muita ajattelemattomia kommentteja niin, että itseäkin hävettää kun näkee muiden reaktiot. Siksi olen mieluummin hiljaa isommassa porukassa ja annan puheliaampien vetää keskusteluja. Voin sitten nauraa mukana hyville jutuille.

Nuorempana, kun lapsettomina otimme enemmän kuppia mieheni joi toisinaan liikaa ja sitä sai hävetä. Mies on helposti tunteensa näyttävä ja herkkä, joten muutaman kerran meni itkuksi, nämä kerrat hävettivät todella paljon. Asia olisi ollut tietenkin eri jos olisimme olleet kaksin mutta nämä sattuivat aina suurella porukalla monen todistajan läsnäollessa.

Häpeän, valitettavasti. Lähes aina ulkona tai seurassa syödessämme, sillä mies syö kuin ruoka loppuisi maailmasta. Meidän alkuaikoina ei edes pyyhkinyt ohi menneitä hampparikastikkeita ennen aterian loppua mikä oli aivan järkyttävän kamalaa. Olin lähellä lopettaa suhteen tuon takia... Ei tee tuota enää mutta turhan ahne on syödessään. Puhuu myös toooooodella kuuluvalla äänellä. Siinä kai ne, paitsi tällainen erikoisuus meiltä viel löytyy että mies vähän turhankin innokkaasti puolustaa mua, tönii pois jonoissa mut ohittaneet jne. Kiva siinä olla naama punaisena :D

Ennen häpesin, kun ajettelin asioista vähän eri tavalla. Nykyään hän saa minun puolestani olla sellainen kuin on. Kun hän möläyttelee asiattomuuksia, en koe, että se mitenkään määrittelisi minua ja että minun pitäisi sitä hävetä.

En. Se on niin huikee äijä, että siitä saa vaan olla ylpeä!

Minä häpeän miestäni autossa. Hän on huolimaton kuski, ei kiinnitä turvavyötään ja puhuu puhelimeen ajaessa. Vielä ei ole mitään sattunut mutta varmasti tulee sattumaan. Kun otan asian puheeksi, lupaa korjata tapansa mutta unohtaa seuraavassa sekunnissa lupauksensa.

Muissa asioissa ei ole tyhmä tai ajattelematon, vain tässä.

Meillä mies häpeää minua, on aina hävennyt. Olen sellainen homsuinen, hieman tukeva ja persjalkainen. Kävelee mielellään yksinään jos ollaan esim kauppakeskuksessa, ettei hänen tuttavansa näe.