Voiko lapset "testamentata" vanhempien kuoleman varalta?
Jos minä ja mieheni kuolemme, voimmeko jättää pitävän ja virallisen "testamentin", viimeisen tahdon, siitä kuka lapsiamme tulisi huoltamaan?
Kummankaan vanhempia emme halua tähän tehtävään. Miehen vanhemmat ovat jo liian iäkkäitä ja minun vanhempiani emme halua heidän vakaumuksensa vuoksi.
Haluisimme pyytää tehtävään toisen sisarta puolisoneen.
Tekeekö tällaisen asiakirjan lakimies? Kuinka tulisi toimia?
Kommentit (12)
Kannattaa toki asiasta sopia ja hyvä jos sen tekee kirjallisestikin vielä. Tiedän, että sossu ottaa huomioon tuollaiset toiveet ja sopimukset ja myös lapsen mielipiteellä on vaikutusta.
Ei voi.
Voitte toki esittää toiveen, mutta sossu sen päättää minne lapset pannaan. Yhteyttä sukulaisiin ei katkaista, oli sijoituspaikka mikä tahansa.
Lain edessä pätevää "testamenttia" ei voi tehdä.
Onko siis aivan sama teetämmekö toiveen lasten sijoituksesta lakimiehellä vai riittääkö itse rustattu paperi säilöön?
Mielestäni vanhempien toivetta tulisi kuunnella enemmän. Jos toivotut vanhemmat katsotaan hyviksi ja kasvatusolot sopiviksi, pitäisi biologisten vanhempien toiveen olla etusijalla.
Mitenkähän on muualla maailmassa?
Ap
Tuollaisen toiveen voi jättää, eli tekee nk. "huoltajuustestamentin" MUTTA mikään virallinen paperi se ei ole. Sossu tutkii asian ja jos esteitä ei ole niin tuo toivomus toteutetaan. Mutta on monta asiaa mitä pitää ottaa huomioon, lapsia ei noin vain voida antaa kenelle tahansa. Lisäksi on hyvä muistaa, että aina ihmiset eivät tunne toisia niin hyvin kuin kuvittelevat, voi olla luurankoja kaapeissa jne.
Mutta jos on samalla paikkakunnalla asuva ns. tavallinen perhe jolla mahdollisuus ottaa lapset niin yleensä sossu siihen suostuu. Jos taas toiset asuvat Sodankylässä ja toiset Hangossa, sisaren perheellä on pieni kerrostalo kolmio ja viisi lasta omasta takaa ja miehellä päuhdetaustaa niin ei lapsia anneta.
Meillä on tämän halutun perheen kanssa kyllä välimatkaa, mutta käyvät meillä lähes joka kuukausi. Ovat lapsemme kummeja. Tällä hetkellä meillä vain yksi lapsi. Sisar on miehensä kanssa lapsettomia ja tuskin saavat enää lapsia, valitettavasti. Toki asiaa kysyisin heiltä etukäteen! Ovat hyvissä ammateissa, että oloissa ei vikaa.
Vielä asumme samalla paikkakunnalla kuin molempien vanhemmat, mutta tämäkin saattaa vuosien saatossa muuttua.
Toivomuksia saa aina esittää eikä tarvitse olla mikään virallinen lakimiehen rustaama "testamentti", mutta niinkuin tuossa jo sanottiin, niin sosiaaliviranomaiset viime kädessä päättää lapsen/lasten sijoituspaikan. Sukulaissijoitus on aina ensimmäinen vaihtoehto ja vanhempien toivomukset otetaan huomioon.
Varmaan siihen huoltajatoiveeseen kannattaa myös asiallisesti perustella toiveensa. Eli uskoisin sosiaaliviranomaisten ottavan enemmän tosissan toiveen "Ei vanhemmilleni heidän vakaumuksensa vuoksi" kuin vain pelkän maininnan toiveestä sijoittaa lapset kummiensa luokse.
Minäkin olen tätä miettinyt, mutta "sopivaa" perhettä lapsillemme ei tunnu olevan. Ehkä lapseton kaveripariskunta, mutta koska usein kai sijoitetaan sukulaisille, niin... Huh, kunpa vain emme molemmat kuolisi lasten ollessa pieniä.
Me ollaan ihan hyvässä tilanteessa,, koska hyvät perustelut löytyy meidän toiveille perheestä ja myös heistä sukulaisista, jotka ei sovi hommaan.
Ap