Kumpi teillä hoitaa puhumiset julkisilla paikoilla?

Minä puhun meistä paremmin englantia, ja mies pyytää mut apuun jos tulee joku hankalampi paikka. Mutta muuten mies hoitaa, ja niin on hyvä. Minä olen vähän ujo ja tykkään että mies on määrätietoinen, mutta kyllä minäkin tarvittaessa voin suuni avata.

Varsinkin ulkomailla. Osaa englantia sata kertaa paremmin kuin minä. Ja ei menetä ikinä malttiaan, toisin kuin minä.

molemmat sellaisia hölöjä, että se puhuu joka ekana ehtii, välillä molemmat yhtä aikaa.

En minäkään välttämättä ihan tuppisuuna ole, mutta mies pääasiassa hoitaa puhumisen.



Ravintolassa ja hotelleissa siksi kun on mies ;). Eli miehen mielestä miehen kuuluu tilata yms.



Ulkomailla mies puhuu koska puhuu työkielenään englantia, jota useimmiten ulkomailla käytetään.



Ja on mies minua rohkeampikin. Selviän kyllä itse esim. työmatkoilla ihan hyvin yksinkin (ulkomaillakin).

mutta en mä miehen puolesta mitään puhu. Ja odotan lastenkin saavan suunsa auki esim. ravintolassa odotan, että osaavat kertoa itse mitä haluavat. Mutta esim. lääkärissä mä mielelläni hoidan puhumisen, tosin ei me siellä molemmat käydäkään.



Ulkomailla puhutaan tasaisemmin, mies ehkä jopa hiukan enemmän kuin mä, vaikka kielitaito on suunnilleen samanlainen.

Se nauttii esiintymisestä ja asioitten järjestelemisestä ja tykkää puhua englantia. Itse en saa mitään selvää toisten puheesta ja olen niin ujo, etten pysty edes keskittymään puheeseen, kun mietin, mitä pitäisi sanoa. Miestä ei ärsytä yhtään se, että se saa hoitaa kaikki asiat.

siis aina. Kotimaassa ja ulkomailla. Kyllä nyt mies tietty ravintolassa tilaa oman ruokansa tai pyytää laskua, mutta vaikka hotelliin mentäessä se olen aina minä joka hoitaa asian. Sama homma pankissa, vakuutusyhtiössä, autokaupassa, rautakaupassa, lasten harrastuksissa.. Ihan missä vaan.



Mies on ehkä vähän ujo, mutta ei niin paljoa, että se elämää haittaisi. Mut jostain syystä se olen aina minä, joka suunsa avaa.

Mies ei ole yhtään ujo, mutta minä vaan olen verbaalisempi ja osaan puhua ja selittää paremmin. Se menee ihan luonnostaan niin. Eikä mua ärsytä yhtään. Se ärsyttäisi, jos mies alkaisi puhumaan ja selittämään eikä siitä tulisi oikeasti mitään, ei millään kielellä, ei edes suomeksi ,voi helvetti!

Se on nähty koulun opettajan tapaamisessakin, tämä ei osaa puhua mitään järkevää.

Kahden kesken se joka osaa paremmin ulkomaan kieltä ja suomeksi mies?

Missä toinen on hiljaa ja toinen puhuu?

Jos jotain mennään yhdessä ostamaan, se kysyy kumpi kerkee ensin.

Jos on selkeesti sellainen asia, josta toinen tietää enemmän, sitte se kysyy. Minä ostan meille kaiken kodin elektroniikan, mies remonttitavarat.

Auton valikoin ja koeajan minä. Silloin minä juttelenkin kauppiaan kanssa, vaikka mies olisi mukana jne.

minä hoidan suurimman osan puhumisesta ja asioiden järjestelystä. Mieheni on itäeurooppalainen ja hänen suomenkielensä puutteellinen. Helpompaa siis näin.



Olen muutenkin luonteeltani sellainen, että tykkään olla vetovastuussa sosiaalisista tilanteista itse. Joidenkin vanhan liiton remonttireiskojen kanssa on ollut turhauttavaa hoitaa asioita, mutta nämä ovat olleet pokkeuksia. Hoidan paljon myös mieheni asioita, en pelkästään perheen yhteisiä.



Kun ollaan ulkomailla, niin mielelläni relaan ja jättäydyn taka-alalle. Molempien englannin taito on yhtä hyvä (eli hyvä) mutta miehelle tekee hyvää että saa olla joskus vastuussa tilanteista ;)



Ja tietenkin sitten kun ollaan miehen kotimaassa, niin hän saa hoitaa kaikki puhumiset koska olen itse lähes ummikko.

mutta ulkomailla mies on usein backupina mun lähellä. Osaan enkkua ja mua ymmärretään hyvin, mutta mä en aina ymmärrä vastapuolta.. Noloa, mutta totta. Mies sitten niissä tilanteissa jelppaa. :)

on tilanne sitten mikä tahansa. Sujuu kai multa luontevammin.