Taas päivä, kun ahdistaa ja haluan olla yksin

Tosin lasten kanssa se on mahdotonta, mutta suljen muun maailman ympäriltäni. Ahdistaa puhua puhelimessa jonkun kanssa tai yleensäkin edes keskustella kenenkään kanssa millään saralla. Laitan puhelimen usein pois päältä ja ohjaan puhelut vastaajaan. Silloin ei tarvitse kuunnella jälkeen päin marinaa siitä, kun en vastaa puheluihin. Jos jollain tärkeää asiaa, jättää  viestin vastaajaan ja otan yhteyttä, kun siihen kykenen. 

Myös ulos lähteminen ahdistaa, sillä en yksinkertaisesti halua jutella kenenkään kanssa, jos johonkin tuttuun sattusi törmäämään. Eli ulkoilua ihan vaan omalla pihalla omassa rauhassa ja turvassa.

Tällaisia päiviä tulee toisinaan, onneksi aika harvoin. Mutta ahdistus on niin voimakas, että en yksinkertaisesti vaan pysty tuolloin sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.

Mitähän tämä mahtaa olla?