Lue keskustelun säännöt.
Olen AV:n harrastuskeskusteluja luettani alkanut tuntea surua ja katkeruuutta...
07.01.2013 |
vanhempiani kohtaan siitä, että en saanut nuoruudessa harrastaa, vaikka olen liikunnallinen. Asuttiin syrjäisessä paikassa, josta ei kulkenut julkista liikennettä vajaan 30km:n päähän kaupunkiin, jossa harrastuksia olisi ollut ja vanhempani eivät halunneet kuskata.
Meidän kylässä muillakaan ei partiota lukuunottamatta ollut harrastuksia ja nyt vasta AV:n keskusteluja luettuani olen huomannut, että kylämme kulttuuri on kai ollut erikoista.
Onko todella näin, kuten AV:lla väitetään, että pari-kolmekymppiset ovat lähes kaikki harrastaneet nuorena vai onko asia jotenkin (AV:lle tyypillisesti) palstalla vääristynyt.
Kommentit (6)
Minä kävin soittotunneilla, kun sellaisia kylällä oli. Ei tarvittu meillä paljon rahaa lasten harrastuksiin, isompi ostos oli se soitin minulle. Siskoni ei harrastanut muuta kuin poikia ja juoksi kylillä kaiken illat. Kaikki kaverini kävivät talleilla ratsastamassa, mutta minä en päässyt, koska se oli kallista. En minä oikeastaan ole hevosten hajusta koskaan pitänytkään. Ei kavereita talleille kuskattu, fillarilla menivät 10 kilsan päähän. Eipä sitä sen kummempia harrastuksia siellä ollut silloin 80-luvulla. Jos joku harrasti liikuntaa, teki sitä ihan oma-aloitteisesti lenkkeilemällä tai hiihtämällä. Kunta jäädytti urheilukentälle jään talvisin, ja sinne potkuteltiin kelkalla iltaisin luistelemaan (ja poikia katsomaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme kerrostaloalueella keskikokoisessa kaupungissa. Harrastin hetken telinevoimistelua, mutten päässyt toivomalleni soittotunnille tai lauluopetukseen.
Lauloin siis koulun kuorossa, luistelin ja hypin twistiä kavereiden kanssa.
Aikuisiällä olen ottanut kaiken sen takaisin. Harrastan ihan mitä vain mieleen tulee! Kivaa!!
Tosin meiltä kulki busseja keskustaan. Kesätöistä tienaamilla rahoilla maksoin itse harrastuksen ja sinne kulkemisen.
Luulen, että harrastamisella on merkitystä tai paremmin sanottuna liikunnalla. Molemmilla vanhemmilla sisaruksillani ei ollut harrastuksia ja nyt toinen on täysin elämästä ja yhteiskunnasta syrjäytynyt ja toinen on työelämässä, mutta lihava ja huonokuntoinen ja jotenkin hänestä huomaa, ettei ole elämäänsä kovin tyytyväinen.
Ja meillä vanhemmat siis hyväosaisia eli olisi ollut rahaa.
että meillä ei ollut rahaa, niin en voinut harrastaa, mutta en minä nyt sentään katkera vanhemmilleni siitä ole :) nyt taitaa kylläkin jokin muu asia hiertää ap...
Kaikki on pielessä, mikään ei ole hyvin oikeastaan ollut ikinä hyvin. Kaikki voisi olla niin paljon paremmin, jo vain joku teksii jotain, muttei kukaan koskaan mitään, kun kaikki aina vaan... Tai siis tapahtuisi jotain. Tai olisi edes parempi mies. Jotain!
oman perheeni lapset harrastivat kaikki, samoin naapureista ne ketkä muistan.
Kavereitani tuskin kannattaa tässä mainita, kun parhaat kaverini olivat sieltä harrastuksesta saatuja :D
Luokkakavereista ne keiden kanssa olin tekemisissä, harrastivat myös.