Avomies: "Hanki itelles psykiatri!"
Kun en suostu enää tapaamaan hänen vanhempiaan, koska pelkään saavani anopilta vain ikäviä kommentteja niskaan.
Kommentit (16)
Saattaa olla, että olen masentunut silloin tällöin, mutta mielestäni mulla menee tuhat kertaa paremmin, kun en ko. henkilöitä joudu näkemään ja sen takia en kuule myöskään niitä kommentteja, joiden takia masentuisin varmaan vieläkin pahemmin. Tarviin siis varmaan psykiatrin apuun... juu. Kuulostaa pahalta etenkin, kun olen joskus harkinnut psykiatrin apua muiden ongelmien takia ja nyt se heitetään tuollaisena pilkkana vasten kasvoja "hanki psykiatri, saatana". ap
aikuista kohtaamaan.
Mutta ei aikuinen ihminen tosiaan kuvittele, että tilanne ainakaan paranee tuollaisesta heitosta.
Tässä ei enää auta yksi psykiatri, täytyy hankkia kymmenen kun täytyy kestää tollaista älykääpiö-äijääkin
Mieheni mielestä hänen vanhemmissaan ei ole siis mitään vikaa ja heitä ei saa hyljeksiä missään nimessä. Mutta kun olen nyt sitä mieltä, että minulla menee paremmin, kun ei tarvitse heitä nähdä, niin en silloin heitä myöskään aio tavata. Ihan hyvin voi jättää, kuten jo viikko sitten tekikin, kun en suostunut lähtemään perhetapaamiseen mukaan. Ja tuon tapaamisen jälkeen meni alle vuorokausi, niin oli taas kyljessä kiinni kiehnäämässä vannoen ikuista rakkautta. ap
Aikuisessa parisuhteessa kumppanin täytyy olla etusijalla vanhempiin nähden. Ratkaisu ei välttämättä ole helppo.
Hän kuvittelee kaikkea, on vainoharhainen hysteerikko. No, täytyy sanoa, että eipä tuota kukaan enää kaipaa ja veljen kanssa lähinnä keskustelut pyörii sen ympärillä, kuinka vaimon saisi hoitoon tai erottua. Oletko ap miettinyt, että mitä jos vika onkin sinussa? Miehesi on kyllästynyt vainoharhaisuuteesi ja siihen, että koko elämä pyörii sun neuroottisuuden ympärillä. Ei kukaan terve ihminen jaksa sellaista vuodesta toiseen.
selkä seinää vasten. Normaali, tasapainoinen aikuisuus sisältää sen, että joskus voi olla muodon vuoksikin tekemisissä ja kunnioittaa toisen perhesuhteita. Ilkeilyä ei tarvi sietää, mutta aika usein se on kuviteltuakin. Oikeasti ilkeitä anoppeja en tunne yhtään, mutta ilkeitä, manipuloivia ja miestä suvusta eristäviä (kun syyllinen (=anoppi) tiedetään, niin eiköhän se rikoskin löydy) miniöitä tiedän monta. Miksiköhän mulla tai kenelläkään kaverilla ei ole ollut koskaan anoppien tai appien kanssa ongelmia? Siksi, että ollaan tasapainoisia, järkeviä ihmisiä, jotka haluaa tulla toisten kanssa toimeen ja ei koe anoppia kilpailijaksi.
Aikuisessa parisuhteessa kumppanin täytyy olla etusijalla vanhempiin nähden. Ratkaisu ei välttämättä ole helppo.
Maailmassa on anoppeja, jotka eivät alkuunkaan ole hyväksyneet lapsensa puolisovalintaa ja näkevät vain puutteita. Miniässä suuri "puute" voi olla esim. liika kouluttautuminen. Rasisimiakin on. Tunnen tällaisia perhekuvioita. Kyllä siinä olisi anopeilla itselläänkin peiliin katsomisen paikka. Tekevät omalla jääräpäisyydellään lastensa elämästä hankalaa ja perheriitoja, jos eivät hyväksy miniäänsä.
Minä olen mieheni ja hänen perheensä mielestä kuvailemasi kaltainen.
Korjaan: ex-mieheni. Leikkikää te parempia ihmisiä, kun on kulissit kunnossa ja saa surutta mätkittyä tuolla vainoharhaisuus/hullukortilla muita päähän. HAssua ettei mieheni vanhemmat onnistuneet kasvattamaan yhtäkään täyspäistä lasta.
Minun ei tullut mieleenikään mennä hoitoon kusipääexäni takia, vaan erosin hänestä. Nyt se sitten kiukuttelee kun ei pysty minun avullani narkkaamistaan selittämään.
Hän kuvittelee kaikkea, on vainoharhainen hysteerikko. No, täytyy sanoa, että eipä tuota kukaan enää kaipaa ja veljen kanssa lähinnä keskustelut pyörii sen ympärillä, kuinka vaimon saisi hoitoon tai erottua. Oletko ap miettinyt, että mitä jos vika onkin sinussa? Miehesi on kyllästynyt vainoharhaisuuteesi ja siihen, että koko elämä pyörii sun neuroottisuuden ympärillä. Ei kukaan terve ihminen jaksa sellaista vuodesta toiseen.
selkä seinää vasten. Normaali, tasapainoinen aikuisuus sisältää sen, että joskus voi olla muodon vuoksikin tekemisissä ja kunnioittaa toisen perhesuhteita. Ilkeilyä ei tarvi sietää, mutta aika usein se on kuviteltuakin. Oikeasti ilkeitä anoppeja en tunne yhtään, mutta ilkeitä, manipuloivia ja miestä suvusta eristäviä (kun syyllinen (=anoppi) tiedetään, niin eiköhän se rikoskin löydy) miniöitä tiedän monta. Miksiköhän mulla tai kenelläkään kaverilla ei ole ollut koskaan anoppien tai appien kanssa ongelmia? Siksi, että ollaan tasapainoisia, järkeviä ihmisiä, jotka haluaa tulla toisten kanssa toimeen ja ei koe anoppia kilpailijaksi.
Aikuisessa parisuhteessa kumppanin täytyy olla etusijalla vanhempiin nähden. Ratkaisu ei välttämättä ole helppo.
tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, ja todella ajattelin aluksi, että anopin kanssa voisi olla ystävä. No, nyt anopin kultapoju on ex... Anoppi on kyllä sellainen ihminen, että monet muutkin pitävät häntä ilkeänä. Lapset ei halua mennä sinne, kun hän aina arvostelee, vertailee muihin, vähättelee, ja sitten toki säälittelee itseään, kun kukaan ei käy. Onneksi siis ex.
Jos epäilee läheisellään (kuten nyt siis avovaimolla) psykiatrin tarvetta, terveen ihmisen käytöstä olisi olla huolissaan kumppanin terveydestä ja kannustaa häntä hyvään hoitoon. Miehesi tapauksessa ei ole tästä kyse, vaan hän käyttää psykiatrista puhumista lyttäämisen välineenä. Vaikka lääkärin (väitetyssä) tarpeessa ei oikeasti ole mitään lyttäämisen aihetta.
Hän kokee itse, että mielenterveyspalveluihin turvautuminen olisi jonkinlainen häpeä, eli se olisi hänestä itsestään häpeällistä, ja hän olettaa sinulla olevan samoin. Muutenhan hän ei näkisi pointtia yrittää käyttää psyko-aihetta lyömäaseena. = Joka kohdassa menee metsään.
Hänen ajattelunsa jokainen käänne on suoraan pimeältä keskiajalta eikä kestä lähempää tarkastelua. Miehesi on varmaan kouluttamaton snagarijonon rähinöitsijä? Sen tasoista on hänen henkinen kehityksensä.
En jäisi katselemaan tuollaista. Oman kokemukseni valossa tuollainen tarve lyödä psyko-korttia pöytään kielii siitä, että a) tyypillä on itsellään mt-ongelmia ja b) hän häpeää niitä - mikä on todella huono yhdistelmä.
Mutta lopettakaa neuvojen antaminen, koska ette tiedä mistä kyse missäkin tapauksessa. Hullut ottavat täältä käytösideansa ja matkivat toisia, kun niillä itsellä on aivot jääneet kakaran kehitysasteelle.
Ap:n mies on oikeassa, sen eukko on ollut muutenkin menossa psykiatrille, joten tietää itsekin mitä on vailla.
Mielestäni tuollainen on todella lapsellista ja ymmärtämätöntä. Oletko koittanut puhua avomiehesi kanssa asiasta? Kertonut miltä susta tuntuu jne?