mä vihaan tätä kaupunkia

just just,,, lähde äläkä valita siellä

Itse ahdistuin myös kaupungissa asumisesta ja helpotti huomattavasti elämää kun muutimme pois. Mieheni oli ensin asiaa vastaan, mutta otti riskin muuttaessaan ja nyt voi sekä parisuhteemme että oma elämäni hyvin eikä miehenkään mielestä hänen elämässään ole valittamista.

inhoomaan tätä koko maata. Ilmasto on aivan kamala. Muutenkin aivan perseestä koko paikka. Lisää vaan mamuja, niin hyvä tulee.

oikein ymmärtänyt ap:n kaltaisia ihmisiä. Asuin nuorena pikkukaupungissa, ja lähestulkoon jokainen nuori aikuinen kirosi sitä kaupunkia, ja halusi muutta pois. Moni lopulta muuttikin. Tuntui jotenkin "muoti-ilmiöltä", oli vaan pakko päästä suureen kaupunkiin.



Itse asuin melkein kolmekymppiseksi siellä, eikä minulla ollut mikään häpeä siellä asua. Lopulta piti muuttaa miehen työn perässä pois, ja nyt asutaan vielä pienemmällä paikkakunnalla kaukana suurista kaupungeista. Yhteydet nuoruuden kavereihin on hävinneet, mutta olisi kiva tietää tuliko heistä onnellisia kun viimein pääsivät esim. Helsinkiin. Toivottavasti tuli.

oletko ihan varma että elämä muuttuisi paremmaksi jossain toisessa kaupungissa? Helposti sitä ajattelee että siellä tai siellä olisi asiat paremmin (sama ulkomaiden kohdalla) mutta totuus on että jokaisessa paikassa on se sama arki. Itse voi kuitenkin vaikuttaa aika paljonkin omaan viihtyvyyteensä, ainakin joissain asioissa.

Sen kyllä ymmärrän että joskus ei esim. asuinalue vastaa odotuksia, ja silloin muutto onkin usein parempi ratkaisu.

Kannattaa miettiä että mistä tarkalleen johtuu se että haluat pois, onko se vain sitä että kaipaat elämään jotain uutta (olet siis tylsistynyt) vai onko ihan oikeasti asuinpaikassasi vaan niin paljon vikaa.

kuten huomaat, täällä sinut tulkitaan jo monin tavoin. Jotku haluaa pikkukaupungista isompaan, toiset kaupungista maalle ja ah, Helsingin vihaaminen on aina trendikästä.



Mitä sinä vihaat kaupungissasi? Vai haluatko vain maalle? Mitä miehen sitten pitäisi tehdä? Lakata hakemsta töitä (onko hän siis työtön?) vai hakea töitä vain niistä paikoista, jotka sinä kelpuutat, mutta joissa te ette siis asu? Minne sinun pitäisi päästä ja kenellä on vastuu siitä. Jos te ette ole vielä konkreettisesti muuttamassa, niin kai on selviö, että mies jatkaa elämäänsä siellä missä te nyt olette?



Oscar.

ihan noin kun tämä ei ole se kaupunki jossa olen syntynyt tämä on vähän suurempi kaupunki mutta ei hesa. Miehen kanssa tänne muutettiin kuitenkin koska mies halusi kouluun. Haluaisin muuttaa takaisin siihen vähän pienenpään kaupunkiin takaisin koska sinne jäi ne kaikki ne rakkaat ja läheiset ihmiset

ihan noin kun tämä ei ole se kaupunki jossa olen syntynyt tämä on vähän suurempi kaupunki mutta ei hesa. Miehen kanssa tänne muutettiin kuitenkin koska mies halusi kouluun. Haluaisin muuttaa takaisin siihen vähän pienenpään kaupunkiin takaisin koska sinne jäi ne kaikki ne rakkaat ja läheiset ihmiset

Miehesi tulee perässä jos tulee, mutta tulet hulluksi mikäli jäät asumaan sellaiselle paikkakunnalle mikä ahdistaa valtavasti.

noi lapset onko teillä niitä??? jos on miten sitten heidän elämänsä ja koulu/tarhat??? Oletko niitä miettinyt??

niitä kaksi. mutta tietääkseni niille voisi hakea uudet koulun ja tarhapaikan. Mutta mä rakastan miestäni en sitä tänne yksin haluis jättää. mutta näköjään yleinen mielipide on se että mies päättää missä asutaan joten kai mä sitten jään tänne missä ole kuin mies,lapset ja työ.

nrot 10 ja 13 on ap

ilmastotta ei ole mitään vikaa, mutta tämän maan ihmisten arvot, päättäjien ratkaisut yms ovat tehneet tästä varsinaisen läven.

Hanki positiivisia kokemuksia. Tutustu kaupunkiin: historiaan, museoihin, teatteriin, kulttuurielämään, jne.



Alkakaa käydä tietyssä kahvilassa sunnuntaikahveilla. Pitkillä viikonloppukävelyillä yhdessä. Ajelkaa ja retkeilkää lähiseudulla.



Jutelkaa ihmisten kanssa. Liity vaikka kotiseutuyhdistykseen. Osallistu toimintaan.



Uskon, että jos yrittäisit kotiutua, voisit rakastua nykyiseen asuinpaikkaanne. Jos koko ajan vain suhtaudut negatiivisesti, niin sinusta tuntuu koko ajan paskamaiselta. Asenne ratkaisee, aina.



Itse muutin vastentahtoisesti Turusta Helsinkiin miehen työn perässä. Ensin oli sellainen olo, että voi kakka, pitää muuttaa johonkin pieneen luukkuun tilavasta kodistamme. Että onhan siellä Helsingissä kiva käydä (kävimme aiemminkin täällä säännöllisesti teatterissa ja shoppailemassa ainakin kerran kuussa), mutta ei asua.



Nyt meillä on vapaa-ajanasunto Turun lähellä ja koti Helsingissä. Olen sielultani aina turkulainen, mutta alkanut nauttia Helsingissä asumisestakin. Piipahdan harva se päivä museoissa ja näyttelyissä, usein teatterissa ja konsertissakin. Osallistun opastetuille kierroksille. Luen Helsingin historiallisista rakennuksista, käyn tutustumassa niihin kävelykierroksilla. Kierrän eri kaupunginosissa. Ja olen alkanut olla aktiivisesti mukana oman kaupunginosamme yhdistyksessä. Kulmat ovat alkaneet tuntua tutuilta! Nyt tämä on toinen koti.



Vaikka edelleen ihmisten kiusaksi kyllä väännän turkulaisittain. :D



Sitä en tiedä, millainen shokki se olisi, jos pitäisikin nyt muuttaa vaikka Tampereelle tai Rovaniemelle. :)

joka projisoi oman pahan olonsa asuinpaikkaansa. Kaikki oli aina huonosti, ja se kaikki johtui aina siitä asuinpaikasta. Muutti aina muutaman vuoden välein, eikä missään ollut koskaan hyvä, mutta siellä seuraavalla unelmien paikkakunnalla olisi täydellistä. Muutti sinne ja pian oli taas kaikki huonosti.



Nyt asuu puolittain kahdessa paikassa, ei olla enää tekemisissä, joten en tiedä, vieläkö on samanlainen.

Ymmärrän täysin miten voi vihata jotain paikkakuntaa. Paikkakuntavihalla ei ole mitään tekemistä lähisuhteitten kanssa sillä ne on jopa hyvät. Mutta jos kaikki ympärillä, koko miljöö on vastenmielinen. Heti kun herää on tunne, voi hirveä, yhä täällä! Alkaa oksettaa ja etomaan pallean kohdalla ja päätä vihloo. Menee kaikki voima siihen että kerää itseään kokoon ja alkaa tavalliset päiväaskareensa.   Kyse ei ole masennuksesta vaan nimenomaan paikkakuntavihasta mitä on lietsonneet uskomattoman ruman ympäristän lisäksi kierot ja huijaavat ihmiset. Ihmisellä ei ole mitään arvoa ihmisenä. Se on ymmärrettävä asenne paikkakunnalla missä ihmiset on aina jaettu herroihin ja herrojen palvelijoihin. Vähättelevä asenne syntyy täysin yllättävissä tilanteissa ja koska on aikaisemmin asunut kaupungissa missä rehellisyys oli itsestään selvää ei voi kuin mennä ansaan ja joutua maksumieheksi. Jopa terveydenhoidossa on harjoittelijoiten heittokapula ja tulos on sen mukainen. En olisi uskonut että helvetti on maanpäällä mutta niin se vain on; Ilman ilmapommituksisa ja muita sotatoimia voidaan tuhota ihmisen elämä.