G: Meneekö lapsen asia aina aikuisen asian edelle?

Mutta yleensä, kyllä menee :)

Vanhemmat ovat lasta varten. Lapsen tarpeet tulevat ensin, sitten vasta vanhempien.

Ihan pienen lapsen asia on tärkeämpi, lapsen kasvaessa lapsi oppii kärsivällisyyttä ja odottamista ja vanhemman tehtäviin kuuluu opettaa lasta näkemään asioita toistenkin näkökulmasta.



Jos hyvinvoinnista puhutaan, niin menee. Aikuinen vastaa itsestään, lapsi ei, joten aikuisen tehtävän on huolehtia lapsen hyvinvoinnista.

Annan esimerkin: olemme eron takia muuttamassa lapsen kanssa pois nykyisestä asunnostamme. Uusi asunto etsitään lähialueelta, että lapsi voi jatkaa tutussa koulussa. Itse olisin valmis muuttamaan pois koko tästä hemmetin kylästä, mutta en halua lapselle enempää muutoksia kuin on pakko.

luulevat, että heidän tarpeensa menevät muiden edelle ja että he saavat keskeyttääaikuisten keskustelun, koska heidän asiansa on aina tärkeämpi kuin kenenkään muun?

Riippuu asioista ja olosuhteista. Jos minä saan lääkäriajan akuuttiin vaivaan klo 17 ja samaan aikaan olisi lapsen uimakuolu niin ei sitten lapsi mene uimaan.

Mutta jos kysyt että perunko omia menoja jos en saa luotettavaa ja lapsen mielestä hyvää hoitajaa siksi ajaksi niin sitten perun omat jutut ja olen lapsen kanssa. Samoin toki lapsen näkövinkkelistä varaamme matkat ja asetan lapsen hyvinvoinnin omani edelle.

Mutta ei aina lapsen mukavuus ja mieliteot jyrää alle omiani; turvallisuudesta ei tingitä mutta joskus äidin mielenkin mukaan mennään.

että aina, kaikissa tilanteissa, lapsi on tärkein. Mielestäni asia on juuri niin kuin joku sanoikin, jos lapsen ja aikuisen tarpeet ovat tasavertaiset (esim molemmilla on nälkä) niin silloin lapsi huomioidaan ensin, mutta jos aikuisen tarve on suurempi niin silloin mennään sen mukaan. Lapsenkin on hyvä oppia jo nuorena että maailma ei pyöri hänen ympärillään.

Isot valinnat kuten kodin sijainti, ympäristön turvallisuus, suhteet ihmisiin, arvot elämässä ym.menevät oikeastaan täysin lapsen edun mukaan. Joskus aikuisen mukavuudesta tai hauskuudesta tinkien.



Pikkuasioissa kuten mennäänkö nyt lapsen kanssa juuri tänään juuri tällä hetkellä ulkoilemaan vai jäänkö koneelle av:lle, voin vaikka jäädä av:lle. Ulkoilla voi iltapäivällä tai huomenna. Samoin jos ollaan kylässä illalla ja lapsen nukkumamenoaika viivästyy muutamalla tunnilla, niin viivästyköön, jos aikuisilla on hyvä keskustelu tai peli kesken. Sen sijaan tuttavapiiri, jonka luonä yötä myöten hengaillaan, on valittu pitäen mielessä lasten turvallisuus ja hyvä esimerkki esim alkoholinkäytön ja käytöksen suhteen.



Keskustelutilanteessa (näinkin voi kysymyksen ymmärtää) lapsi odottaa omaa puheen vuoroa ja aikuiset saa puhua asiansa loppuun.

Lapset ovat perheidensä kunkkuja ja kuningattaria ja sitä satoa niitetään koulumaailmassa, kun jokainen on niin erityinen, että opettajan olisi jokaisen perheen ja jokaisen lapsen oikkujen edessä nöyrryttävä.



Kyllä se pitäisi niin olla, että vanhemmat ovat selvästi perheen pää, heillä on valta. Lapsille asetetaan rajat ja niissä pysytään. Aikuisen tehtävä ei ole tehdä kaiken maailman taitotemppuja pitääkseen aina vain tyytymättömämmän jälkikasvunsa iloisena.



Koska me ollaan siitä vanhempien kunnioittamisesta luovuttu? Perheessä tarvitaan hierarkia, lapsillakin on paljon turvallisempi olo.

Sehän on vasta lapsi!

että aina, kaikissa tilanteissa, lapsi on tärkein. Mielestäni asia on juuri niin kuin joku sanoikin, jos lapsen ja aikuisen tarpeet ovat tasavertaiset (esim molemmilla on nälkä) niin silloin lapsi huomioidaan ensin, mutta jos aikuisen tarve on suurempi niin silloin mennään sen mukaan. Lapsenkin on hyvä oppia jo nuorena että maailma ei pyöri hänen ympärillään.

ja vanhemmat juttelevat keskenään niin lapsi saa kertoa oman juttunsa väliin olipa se mikä hyvänsä.



Sellaisesta en pidä.

Mielestäni ei voi yksinkertaistaa tätä asiaa. Lapset ovat tärkeitä jotkut heidän asiansakin ovat tärkeitä.Joskus aikuisilla on tärkeämpiä asioita ja silloin lapsen tarpeet odottaa.

eli lapsen etu menee tietenkin aikuisen tarpeiden edelle aina. Ei kuitenkaan niin, että lapsen jokainen oikku hyväksytään eikä lapselle opeteta tapoja tai muiden kunnioittamista ja aikuisten tottelemista.



Esimerkki. Lasten uudet pelastusliivit osoittauivat TM:testin mukaan sellaisiksi, etteivät ne pidä aina kasvoja poissa vedestä. Niitä ei saanut vaihtaa tällä perusteella, joten lapsille ostettiin uudet testivoittajaliivit ja sunniteltu aikuisten ylelllisyyshankinta (litteä tv vanhan möhkäleen tilalle) lykättiin rahasyistä hamaan tulevaisuuteen.

Mä en kanssa osaa ajatella noin, vaan yritän ajatella mikä on koko perheen etu eikä vain ehkä yhden lapsen.



Minusta monet menevät vikaan siinä, että nostavat lapsen perheessä kunkuksi. Se lisää kyllä lasten turvattomuutta.