Teini-äitien aikuiset lapset; mitä meistä on tullut?

Ja äiti. Pmatkin lapset ovat syntyneet ollessani ammattiryhmäni äitien keski-ikää nuorempi, mutta ei nyt ihan teininä kuitenkaan ( olin 23 tullessani suunnitellusti raskaaksi).

Mä synnyin kaksi vuotta myöhemmin ja siinä vaiheessa vanhemmat oli jo 'ammattilaisia'



Ihan hyvin olemme elämässämme pärjänneet, me lapset olemme molemmat akaateemisia ja keskiluokkaisissa ammateissa. Faija ei käynyt kuin kansakoulun ja amiksen. Mutsi koulutti itseään myöhemmin pitkälle työn ohessa.



Taloudellisesti kaikista parhaiten meistä on pärjännyt faija, yrittäjänä.



Itse olen lapseton, mutta haaveilen äitiydestä. :-)

Minun vanhempani eivät oikein sopeutuneet vanhemmuuteensa - oltiin lapsena paljon hoidossa arkena ja juhlana. Eivät myöskään pitäneet huolta kun kasvoimme teini-ikään; omilleen jättivät jo alaikäisenä. Mietin tässä, että kuinka suuri osuus asiassa on sillä, että olivat niin nuoria, vai olisiko sama ollut edessä 10v myöhemminkin...



Vaikean kautta (mt-ongelmat, päihteet, holtittomuus) on kuitenkin kouluttauduttu ja menty työelämään sekä perustettu perhe.



Hienoa, että jotkut teinivanhemmat ovat onnistuneet paremmin!





T: ap

kun äiti oli 16-vuotias. Asuivat isäni (19v) kanssa isän juuri perinnöksi saamassa talossa. Minua hoidettiin ja imetettiin pitkään kotona, äiti ei koskaan kouluttautunut mutta oli osa-aikainen yrittäjä kun minä olin koululainen, ja tekee edelleen samoja hommia samassa firmassaan.



Minä olen käynyt ammattikorkeakoulun, ennen valmistumistani olen tosin saanut kaksi lasta, vanhemman 19-vuotiaana. Sellaista perinteistä keskiluokkaista elämää vietetään...

Minun äitini oli "jo" 19.v ja yh kun synnyin. Aivan liian nuori ja kokematon.. Oli kova meno päällä vielä joten paljon joutui näkemään ja kokemaan.

Syntyi,kun itse olin 18v. Mieheni (lapsen isä ) oli 34v. Olimme naimisissa tosiaan.

Ei koskaan mennyt yksiin siskopuoleni isän kanssa, vaan eli vanhempiensa eli mun isovanhempien luona koko sen ajan kun kävi lukion loppuun. Kun lähti opiskelemaan yo-kirjoitusten jälkeen muutti omilleen siskoni kanssa, avioitui opiskelukaverinsa kanssa ja sitten synnyimme minä ja kaksi veljeäni. Ihan normaalia lapsiperheen kiireistä arkea elettiin, äiti on aina ollut kova tekemään työtä ja kävi vuorotyössä vielä silloinkin kun teki väitöskirjaa ja lapsia oli jo kolme. Minun isäni adoptoi siskopuoleni jo siinä vaiheessa kun avioitui äitini kanssa.

Siskopuoleni elää niinikään ihan taviselämää, opiskeli, meni töihin jne. Sai ekan lapsensa 26-vuotiaana eli aika normaalin ikäisenä, teiniäitiys ei siis periytynyt.