Lue keskustelun säännöt.
Kun ees joskus sais tehdä
30.09.2012 |
jotain ihan ilman keskeytyksiä.
Odottaako kukaan muu sitä aikaa kuin kuuta nousevaa?
Kun laitan pyykkiä kaappiin, hyppään joka kolmannen vaatekappaleen kohdalla auttamassa milloin missäkin jutussa.
Kesken astianpesukoneen laiton annan yhdelle vettä ja käväisen pyyhkimässä toisen pyllyn. Kesken imuroinnin autan sukat jalkaan tai käyn laittamassa videota päälle.
Kesken syönnin haen lisää paperia ja pyyhin sylistä sapuskat tai käyn hakemassa lisää maitoa.
Tai vähintään on 2-6 apukättä hommissa mukana, jos nyt ei suoranaisesti tarviikaan tehdä jotain muuta kesken kaiken.
Noh, vessassa sentään käyn jo ihan hyppimättä mihinkään, mutta enpä juuri muuta. Aina tulee jotain. Joku tarvii jotain. Ihan aina. Ja joo, on niillä isäkin, mutta vaikka miten ipanoita kouluttaisin niin ne ei vaan pyydä isältää mitään. Ikinä. Mä sit korkeintaan huutelen miehelle, että voisitko nyt tulla ja laittaa. Tai tai jotain. Mutta keskeytyi se homma jo siitäkin. Isä kun on jokseenkin huonokuuloinen, joten sille on pakko karjua täysiä yläkerrasta alakertaan, jos meinaa tulla kuulluksi...
Nuorin lapsista nyt 3v, vanhin 9v. Ehkä jo viiden vuoden päästä saan vaikka pestyä koko keittiön lattian yhdellä kertaa?
Kommentit (2)
Mies on vielä "kuuro" eli makaa sohvalla, lapsi huutelee sieltä äitiä ja lähtee pyytämään multa juomista, kun olen laittamassa vaikka pyykkejä kaappiin. Ei kuule mitään ennen kuin pyydän auttamaan, ettei mun tarvi keskeyttää duuniani. Ei myöskään haista koskaan vauvan kakkaa, ellen pyydä vaihtamaan ilmiselvästi toiseen huoneeseen asti haisevaa kakkavaippaa. Tekee kyllä pyynnöstä, mutta omat aistit ja kuulo nollassa. Samoin jos yksi istuu pytyllä ja huutaa pyyhkimään, niin miksei mies kuule sitäkään. Ja aina lapsilla alkaa: "äiti...."
Taitaa olla aika yleistä. Oma edesmennyt mummuni sanoi joskus, että 20 vuotta meni niin, ettei mitään saanut koskaan tehdä rauhassa, kunnes nuorinkin meni kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kerran päivässä keitän kahvin ja ilmoitan lapsille että nyt äiti juo kahvin rauhassa ja jos tarvitsee jotain niin äiti auttaa sitten kahvin jälkeen. (ainoastaan vessareissut on poikkeus) Ja saan 10 min omaa aikaa.