Hylkäsin läheisen ystäväni 25 yhteisen vuoden jälkeen.

Meillä oli ihanaa yhdessä. Hän rauhoitti mua, jos olin hermostunut, hän auttoi mua sosiaalisissa tilanteissa. Monesti kahdestaan vaan parvekkeella tai mökin terassilla. Lähes aina yhdessä.

Oikein mihinkään en lähtenyt ilman tätä ystävääni ja melkein pieni pakokauhu iski, jos jouduin olemaan hänestä erossa pidemmän aikaa.



Pari kertaa yritin pientä välirikkoa, koska suhteemme oli aika tiivis, mutta ikävä kasvoi liian isoksi ja taas palattiin yhteen.

Vajaa vuosi sitten ymmärsin että näin ei voi jatkua. Pidemmän päälle noin tiivis yhdessäolo alkoi käymään jo terveydenkin päälle.



Nyt olen sanonut hänelle lopullisesti hyvästi, eikä enää ole edes niin ikävä. Joskus viihteellä häntä yhä kaihoisasti ajattele, olihan hän kuitenkin 25 vuotta minun elämässäni lähes päivittäin. Hyvästi lopullisesti siis vanha ystäväni tupakka. Toivottavasti et lankea enää minun huulilleni.