Miksi nykyään lapset oppivat lukeen niin varhain?

kaikki (4) ovat oppineet lukemaan vasta koulussa. En ole mitenkään edes yrittänyt kannustaa.

Itse opin kuulema lukemaan 4 vuotiaana kuuntelemalla ja seuraamalla kun veli opetteli lukemaan (koulussa).

Joka paikassa lapsi näkee materiaalia missä on kirjaimia, siis mainoksiakin enemmän kuin 80-luvulla, monet pelaa tietokonepelejä 3-vuotiaasta jne. Lapsi kiinnostuu aiemmin sanoista ja kirjaimista tämän tietotulvan takia.

Omassa kaveripiirissäni on paljon kunnianhimoisia vanhempia. Yksikään ei varmaan sitä myönnä, mut heille on tärkeää korostaa koko ajan, kuinka varhain kehittynyt lapsi on, ja mikäs sitä lapsen älykkyyttä paremmin korostaa kuin varhainen lukutaito. :)



Lisäksi nykyään on paljon leluja (mm.muumitietokoneet tms.) jotka opettavat lapsille kirjaimia. Ja kun isä ja äiti on kuitenkin koko illan koneella, lapselle on luontaista kysellä kirjaimia näppikseltä samalla kun istuvat sylissä.

ja opin lukemaan 6-vuotiaana, kun isommat sisarukset vähän opettivat. Poika oppi lukemaan eskarissa ja nyt eskarin aloittava tyttö oppi viime talvena 5-vuotiaana. Tyttöä ei ainakaan kukaan opettanut lukemaan.

tietokoneitakin. 2 1/2 vuotiaana alkoi meilla kiinnostus kirjaimiin 70-luvulla.

Noh ei tarvi yleistää, että vanhemmat opettaa.

Meillä esikoinen oppi lukemaan 4 vuotiaana ja kirjoittamaan siitä jonkun ajan päästä.

Häntä ei opetettu, hän opetteli itse. Oli aina kiinnostunut kirjaimista, kaksi vuotiaana osasi tunnistaa kirjaimia ja nelivuotiaana kun kirjoitteli kirjaimia vierekkäin ( kahta kirjainta) juoksi kysymässä mitä tässä lukee? yms juttua. Niin se vaan opetteli vaikka itseäni ei pahemmin kiinnostanut opettaa opettemalla.

keskimmäinen päätti ennen eskaria , että hänen pitää oppia kaikki kirjaimet ja oppia lukemaan. Noh, jos lapsella on herkkyyskausi oppia, olkoonki sitten liian kunniahimoisesti ennen koulua, saa hän minun puolesta opetella sen taidon.

Lapsi tankkasi ja jankkasi kirjaimia tavuja ( on muuten aika pitkästyttävän kuuloista ) kunnes isoveikka ilmoitti ettei ne kirjamet ole sanottuna aa bee cee dee vaan äänteillä. Alkoi uusi jankkaaminen ja tavaaminen ja siinääpä oppi lukeen ja kirjoittaa oma toimisesti 2kk aikana ja nyt osaa kun menee eskariin.



Mulla on ihan sama miten lapsi kehittyy kunhan kehityy.

Noh ei tarvi yleistää, että vanhemmat opettaa.

Meillä esikoinen oppi lukemaan 4 vuotiaana ja kirjoittamaan siitä jonkun ajan päästä.

Häntä ei opetettu, hän opetteli itse. Oli aina kiinnostunut kirjaimista, kaksi vuotiaana osasi tunnistaa kirjaimia ja nelivuotiaana kun kirjoitteli kirjaimia vierekkäin ( kahta kirjainta) juoksi kysymässä mitä tässä lukee? yms juttua. Niin se vaan opetteli vaikka itseäni ei pahemmin kiinnostanut opettaa opettemalla.

keskimmäinen päätti ennen eskaria , että hänen pitää oppia kaikki kirjaimet ja oppia lukemaan. Noh, jos lapsella on herkkyyskausi oppia, olkoonki sitten liian kunniahimoisesti ennen koulua, saa hän minun puolesta opetella sen taidon.

Lapsi tankkasi ja jankkasi kirjaimia tavuja ( on muuten aika pitkästyttävän kuuloista ) kunnes isoveikka ilmoitti ettei ne kirjamet ole sanottuna aa bee cee dee vaan äänteillä. Alkoi uusi jankkaaminen ja tavaaminen ja siinääpä oppi lukeen ja kirjoittaa oma toimisesti 2kk aikana ja nyt osaa kun menee eskariin.

Mulla on ihan sama miten lapsi kehittyy kunhan kehityy.

Meilläkin lapset opettelivat ihan itse, 5v ja 4v heti perässä. Minäkin opin koulussa lukemaan ja ajattelin/ajatellen, että siellä sitten sitä ehtii lukemaan. Nyt lapset ovat 7v ja 8v, himolukijoita kumpikin.

varsinkin päiväkodeissa, joissa moni lapsi nykyään on.



Minulla aloitti nyt 12 lasta esiopetuksen, mukana muutama pikkueskari. Heistä kuusi osaa jo lukea.



tämä asia on joillekin opettajille vaikea paikka, ovat olleet ihan vihaisia siitä, miksi lapset on "opetettu" lukemaan esiopetuksessa. vaikka ovatkin osanneet kyllä lukea jo ennen sitä.



Eriyttäminen toki vaatii opettajilta taitoa.

Ennen pelättiin, että lasta opetetaan väärin lukemaan kotona

Itse aloitin ekan luokan vuonna -88 ja osasin lukea, olin osannut lukea jo pari vuotta. Mutta luin suoraan, en tavuttamalla, enkä voinut ymmärtää miksi minun olisi yhtä äkkiä pitänyt alkaa tavuttamaan. Niin mitä teki opettaja? Pisti mut tukiopetukseen... :D :D

Ennen pelättiin, että lasta opetetaan väärin lukemaan kotona

Itse aloitin ekan luokan vuonna -88 ja osasin lukea, olin osannut lukea jo pari vuotta. Mutta luin suoraan, en tavuttamalla, enkä voinut ymmärtää miksi minun olisi yhtä äkkiä pitänyt alkaa tavuttamaan. Niin mitä teki opettaja? Pisti mut tukiopetukseen... :D :D

Olin myös lukenut pari vuotta tavuttamatta, ja äitini oli siitä tosi huolissaan. Onnekseni sain ensimmäisen luokan opettajakseni erityisopettajan, joka ei nähnyt tässä mitään pahaa. SIllä aikaa, kun toiset harjoittelivat tavaamista, minä sain lukea Hiekkalapsia opettajanhuoneessa:)

Mutta siis kirjoitukseni pointti oli, että tuo tavaamatta lukeminen oli se kaiken pahan alku ja juuri noihin aikoihin.

Itse opin lukemaan Aku Ankkojen myötä 5-vuotiaana. Muistan vielä miten ekaluokalla oli ärsyttävää "änkyttää" aapisen tavuja. Kirjoittaa en osannut, en tosin vieläkään. XD

Onko sulla laajempaa otantaa?



Tätini on opettanut 1.-2.-luokkalaisia kohta 40 vuotta ja jääkin pian eläkkeelle. Hänen kanssa olemme käyneet monet keskustelut, ja hänen havaintonsa on, että niin nykyisin kuin ennenkin ekaluokkalaiset voi jakaa karkeasti kolmeen aika lailla yhtä suureen ryhmään: täysin lukemattomat, hieman lukevat (oma nimi tunnistetaan, osataan ehkä kolmikirjaiminen sana takellellen lukea) ja sitten täysin lukevat. Näin oli kuulemma hänen uransa alkuaikoina ja nykyäänkin vielä. Joten eipä ole maailma kovastikaan muuttunut. Tätini on opettanut satoja koulunsa aloittavia.

Äitini ei suostunut opettamaan minua lukemaan kun olin pieni, ennen koulua, ja syy oli se että "koulussa olisi sitten tylsää".



No, tylsää siellä oli joka tapauksessa, ja lukemaan olisin voinut alkaa aiemminkin. 80-luvun oppeja tuo.



Minusta lapselle kannattaa tarjota erityisesti sitä tietoa mista lapsi kulloinkin sattuu olemaan kiinnostunut.

Itse opin lukemaan Aku Ankkojen myötä 5-vuotiaana. Muistan vielä miten ekaluokalla oli ärsyttävää "änkyttää" aapisen tavuja. Kirjoittaa en osannut, en tosin vieläkään. XD

siis ärsytti se änkyttämällä lukeminen, itse tosin opin samaan aikaan kirjoittamaan ja lukemaan, eikä tavaaminen ongelmia tuottanut. Se vaan oli ärsyttävää.

mutta kirjoittaa kylläkin. Se on minusta aika epäloogista. Sama koski esikoista. Kaverinsa kanssa istuivat vierekkäin lattialla, oma laoseni kirjoitti ja pyysi sitten kaveriaan lukemaan mitä oli kirjoitellut. Koomista.

Samoin ihmettelin, että onpa outoa, kun lapsi ei osaa lukea itse kirjoittamaansa juttua jälkikäteen. :)

No, tämä nyt ei liittynyt ap:n aiheeseen. En tiedä siihen vastausta. Olisko nykyään muotia prepata lapsia enemmän? Tuleehan siinä pieni joukkopaine, kun naapurin kerttu osaa lukea, mutta meidän hertta ei vielä. 70-luvulla ainakin oli vielä tapana, että lasten osaamisia ei niin mainostettu tuttaville, sitä pidettiin kerskailuna.

mutta kirjoittaa kylläkin. Se on minusta aika epäloogista. Sama koski esikoista. Kaverinsa kanssa istuivat vierekkäin lattialla, oma laoseni kirjoitti ja pyysi sitten kaveriaan lukemaan mitä oli kirjoitellut. Koomista.

ja opin lukemaan 5-vuotiaana. Aakkoset osasin kun olin 3. Äiti luki mulle kyllä paljon kirjoja.

lukemaanoppimiselle 3-5-vuotiaana. Ulkomailla lapset pitkälti jo lukevatkin aikaisemmin kuin Suomessa, sillä heille on annettu siihen mahdollisuus. Pikku hiljaa näköjään Suomessakin on herätty tähän.

opin lukemaan 5 v. Kuten lapseni. Maailma ei ole muuttunut miksikään.

ja opin lukemaan 3-vuotiaana, kun isosisko meni kouluun. Lapsella on herkkyyskausi silloin oppia lukemaan.