Miksei haluta apua?

Olen lukenut monesti keskusteluja täällä esim. siitä, kun monet kotiäidit elävät " miestensä rahoilla" tai valitetaan köyhyyttä, muttei haluta läheisiltä apua.

On alkanut huvittamaan se omituinen ylpeily sillä, että tienaa omat rahansa itse. Opintotuet ja muut valtion etuudet hyväksytään, mutta suoraan vanhemmilta, puolisoltaan tai sukulaisilta ja ystäviltä ei haluta ottaa vaikkapa rahaa vastaan. Tämä ei toki koske kaikkia mutta näyttäisi olevan yleistä.

Mistä se ylpeys tulee? Siitäkö, että nämä köyhät, joita jotkut haluaisivat auttaa, ovat itse niin ilkeämielisiä oman edun tavoittelijoita, että eivät osaisi kuvitella itseään lahjoittamassa rahaa ja muuta apua ilman takaisinmaksua? Minulla ei ole vielä lapsia ja minusta on ihanaa ostaa kalliita leluja tai antaa rahaa siskoni lapsien tileille heidän merkkipäivinään, koska heidän perheellään ei ole rahaa haitaksi asti suuren asuntolainan ja siskoni kotiäitiyden vuoksi. Tältä palstalta olen lukenut, että tämä ei olisi kannattavaa, koska se voi ahdistaa siskoani. Miten? heidän joidenkin mielestä siten, että siskoni kuvittelisi, että minun mahdollisille tuleville lapsilleni pitäisi sitten tulevaisuudessa ostaa myös kalliita lahjoja. HÄH?!

Eikös tuossa edellämainitussa romuteta koko lahjojenannon idea? Eli kun antaa lahjan, pitää saada takaisinkin vai? Mistä nämä hassut ajatukset ovat pesiytyneet ihmisten mieliin?:)