Monilapsiset perheet, onnistuuko teillä, että vain yhdelle ostetaan jotain?

miksi ei onnistuisi? Nuorin kasvaa eniten, hän saa eniten vaatteita. Vanhin kasvaa hitaammin ja saa uutta harvemmin. En kierrätä vaatteita omilla lapsillani.



Yksi sai tänä kesänä uuden pyörän, toinen viime kesänä. Yksi sai uudet pelastusliivit, toinen snorkkelin. Yksi lapsista oli mukana kaupassa, sai jäätelön, muut eivät. Jne.



Lapset on aina opetettu siihen että tasapuolisuus ei tarkoita samaa tavaraa tai asiaa kaikille.

Sitä ostetaan mitä tarvitaan ja sille kuka tarvitsee.

lapset 9, 11 ja 13

Kukin saa aikanaan mitä sillä hetkellä tarvitsee.



En todellakaan ala ostamaan esim. läppäriä 6-vuotiaalle vain siksi, että 13-vuotias sisko sai sellaisen.

En kai mä osta kaikille suksia, jos vaan yksi niitä tarvitsee - tai toisille lohdutukseksi luistimia ja lenkkareita, jos niitä ei tarvita. Ihmeellinen kysymys taas kerran.

kyse jostain käyttötavarasta, vaatteesta tai fillarista tai vastaavasta. Mutta jos on kyse lelusta tai pelistä, niin sitten ei onnistu.

Meillä nousee kauhee huuto aina kun joku saa jotain, kaikkien muidenkin pitäisi saada.

En kai mä osta kaikille suksia, jos vaan yksi niitä tarvitsee - tai toisille lohdutukseksi luistimia ja lenkkareita, jos niitä ei tarvita. Ihmeellinen kysymys taas kerran.

"mitä X sai, kun sä sait tuon?" Meidän lapset oli vähän hölmistyneitä siitä kysymyksestä. :D

Todella harvoin ostetaan kaikille yhtä aikaa jotain.

Vaatteita ostetaan sen mukaan kuin tarvitaan. Nuorimmalle (ainoalle tytölle) tulee joskus ostettua sellaistakin vaatetta jota ilman tulis toimeen kun tyttö haluaa niin kovin mutta toisaalta käyttää niin paljon isoveljien vanhoja vaatteita että on kait kohtuullista ostaa jonkun verran omia tyttömäisiäkin vaatteita vaikka osin huviksi.



Leluistakin onnistuu osin se että ostetaan vain yhdelle jos on jotain erityistä. Esimerkiksi löytyy jonkun kauan toivoma legopaketti yllättäen alennuksesta jne niin silloin muutkin toivovat että se ostettaisiin tuolle yhdelle lapselle vaikka muut eivät saisikaan silloin mitään (tai vain jotain tosi pientä). Lasten iät välillä 9-4v.

mutta sitten vaan kärsivällisesti selitetään, että jokainen saa sitten kun sopiva aika. Tottakai jätskit ostetaan jokaiselle, joka mukana on mutta ei tosiaan tavaraa tai vaatetta, jos ei tarvetta ole.

Tuliaisia tuodaan toki tasapuolisesti ja esim. jouluna pyritään tasapuolisuuteen jollain tasolla paketeissa.

Nykyisin yks ei saa paljoa mitään, koska asuu jo omillaan. Muutkin saavat yleensä ne isommat asiat lahjaksi synttärinään tms.

t.3

Kyllä ne toiset vähän yrittää möykätä. Möykkä tuli mukaan siinä kymmenvuotiaana, ihan yks kaks. Ennakoin möykän ja puhun asiasta. Esim: ostin kuopukselle lippiksen lomamatkalta. Sanoin pojalle, että muista sitten, että isoveli ei saanut tältä matkalta lippistä eikä mitään muutakaan, eli älä ala möykätä, jos ostan hänelle jossain vaiheessa jotain. Poika vastasi, että hän ymmärtää, MUTTA isolle veljelle ei saa kuitenkaan ostaa mitään lelua. Paidan saa ostaa.

Ovat pienestä pitäen tottuneet siihen, että jos yksi saa joku kerta jotain, niin sitten taas toisella kertaa joku muu. Toki joskus kuuluu, että "taas tuo sai", mutta aika vähän siitä kukaan alkaa kiukutteleen ja pyritään olemaan tasapuolisia niin hyvin kuin voi.

Mutta eikö ne muut pidä mitään möykkää, miksei mulle ostettu mitään?



*** meillä on ainakin opetettu että ostetaan vaatteita sen mukaan kun tarvitaan. Ja muutenkin aina ei mene "nallekarkit" tasan tässä jaossa mutta tasataan pidemmällä ajalla. Vaikka karkkipäivänä voi joku saada enemmän karkkeja kuin toinen lapsi koska toinen ei voi terveydellisistä syistä aina syödä karkkia juurikaan.



Ihan tarkoituksella opetetaan lapsia siihen että jos möykkäävät siitä että toinen sai nyt enemmän suklaata (tai uuden paidan tai tai ) sillä ei voita mitään vaan häviää. Asiallisella kommentilla ja perusteluilla voi sitten taas voittaa lisää herkkuja ym mutta ei koskaan mölinällä...

Onnistuu myös herkkujen (karkit, mehut, pulla yms) ja lelujen kohdalla. Miksi ei onnistuisi?

tässä on kyse taas siitä asiasta, mitä ei av:lla hyväksytä: lapset ovat erilaisia. Vaikka kaikilla perheillä on sama linja, niin toiset lapset möykkäävät, toiset eivät. Samassa perheessä toiset lapset möykkäävät, toiset eivät. Elämä on.

oli tavara sitten vaate tai viihdyke.Pojat 10 ja 17 v. ovat aina tienneet, että eri aikaan tulee tavarat. Mielestäni se on hyvää itsesäätelyn opetteluakin samalla!



Takaan, että pitkässä juoksussa asiat taatusti tasoittuu...



T.Ammattikasvattajaäiti

Tänään viimeksi olin kahden tyttären kanssa ostoksilla ja vanhin heistä (11v) ehdotti, että ostetaan pikkuveljelle jalkapallomaali, kun hän niin ilahtuisi siitä. Ostettiin, eikä tyttöjen tarvinnut siitä mitään hyvityksiä saada.



Jouluna on tärkeää, että kaikille on noin suurinpiirtein samanverran paketteja ja saman arvoisia (ainakin se on minulle äitinä tärkeää) mutta ei jatkuvasti arjessa.

Vaatteissa onnistuu ihan helposti ostaa vain yhdelle. Samoin esikoiselle voin ostaa jotain tosi kivaa tai kaksosille jotain tosi kivaa, ilman, että asiasta tulee yhtään mitään numeroa. Mutta se, että vain toiselle 2-vuotiaalle ostaisin pikkuauton ja toinen ei sais mitään, niin eipä olla vielä kokeiltu. Itse asiassa pitäiski, ei oo tullu mieleen.



Vauvat ovat nyt 2-vkoisia ja tyttö + poika. En tiedä, vaikuttaako se asiaan mitenkään, aika näyttää. Mutta nuo 2-vuotiaat pojat ovat kyllä hyvinkin tarkkoja, että jos tuo saa niin minäki :D Ja samanlaisetki pitäs olla. Vaatteet ostelen milloin mitäkin, enkä pue tarkoituksella kaksosia samanlaisiin tai edes samantapaisiin vaatteisiin. Mutta välillä sattuu vahingossa samanlaiset puserot päälle ja silloin pojat ovat aivan riemuissaan :)