Mitä mieltä tällaisesta miehestä?

Tiedän, tekee todella vaativaa työtä, mutta silti on itse halunnut kanssani melkeinpä väkisin suhteeseen (jaksoi 4kk pitää joka päivä yhteyttä, kunnes lopulta suostuin tapaamiseen....ei siinä mitään, ihana mies, mutta liian paljon naisia menneisyydessä ja liian "näkyvä" työ).



2v ollaan seurusteltu (ei asuta yhdessä) ja nyt viime ajat ollut ihan ihmeellistä. Tunnen, ettei välillämme ole enää sellaista rakkautta kuin ennen ja sen olen ottanut puheeksi monesti ja aina hän on vaan vakuutellut rakkauttaan. Minä taas olen kyseenalaistanut sekä oman, että hänen kun se ei enää tunnu eikä näy sillä tavalla kuin aiemmin on näkynyt. Hän syyttää työstresiään ja kiireitään ja vakuuttaa, että yrittää kaikkensa, että tuntisin itseni rakastetuksi. Noh, meillä oli 4 vkoa sitten tapaaminen, ja joutui lähtemään kesken illan hoitamaan työasiaa. Olin tuosta tosi myrtsinä, sillä minusta asia ei ollut niin kiireinen ja oli luvannut meille pitkän yhteisen päivän (asumme eri paikkakunnilla, mutta välimatka kuitekin alle 100km). Olin tottakait aika pettynyt, kun jäin yksin lipittelemään loppuja viinejä ja raivailemaan ruokapöytää. No pyysi sitten tapaamista seuraavalle viikolle perjantaiksi ja sanoin, että en halua vielä tavata, kun pohdin tuota miksi käyttäytyy toisin, vaikka lupaa toisin (mm. enemmän yhteistä aikaa, haluaa että tunnen ja näen rakkautensa jne). Sovimme tapaamisen seuraavaksi tiistaiksi ja ihmettelin kun yleensä edellisenä iltana varmistaa tapaamisajan ja nyt ei tullut muuta viestiä kuin miten menee. Vastasin, että mikäpä tässä, nukkumaan menossa. No ei vastausta, eikä myöskään tavattu. Soitti kyllä ihan muina miehinä. Kysyin miksi jätit sovitun tapaamisen väliin, että tästä kyllä huomaan, että kaikki ei ole kuten pitäisi, sillä et ole ikinä jättänyt tapaamista väliin. Sanoi syyksi, että nolotti ja hävetti kun pilasi silloin yhteisen illan, eikä kehdannut ruinata tapaamista kun itse en sitä ehdottanut ja töissä kiirettä. Sanoi myös, ettei ikinä enää halua tuottaa minulle pettymystä. Olin tietysti pettynyt ja sovimme tapaamisen seuraavalle maanantaille. Sunnuntaina tuli sitten viestiä, että tunnin verran ehtisi tapaamaan ja että tuosta viikon päästä suunniteltu yhteinen viikonloppureissu peruntuu työkiireiden takia, mutta uusi aika löytyy kyllä kesäkuulle.



Mulla meni kuppi tuosta täysin nurin ja sanoin, ettei tunnin takia kannata lähteä ajamaan toisen luo ja olin kovasti odottanut yhteistä matkaa ja tehnyt järjestelyjä sen takia (mm. lapset), että antaa koko suhteen sitten olla kun ei hänellä ole aikaa! Tässähän taas yksi pettymys tuli ja hän ihmetteli, että miten niin kun rehellisesti kertoo että on työkiireitä. Että en jaksa.....nyt olen ollut muutaman päivän ihan hiljaa, vastannut viesteihin korkeintaan ok (on työreissulla, eikä pysty soittamaan) ja hän on ihan varma, että haluan lähteä sittenkin hänen kanssaan matkalle, eli aikoo nyt yrittää järjestää niin, että tuo suunniteltu matka toteutuisi. Sanoin, että ei tarvitse, minulla on jo mitta täynnä, enkä sitäpaitsi viitsi katsoa sitä kun puhuu puolet ajasta työpuheluita eikä ole läsnä.



Mikä ihme tuolle miehelle on tullut. Itse väittäisiin, että rakkaus on loppu, ei pelkät työkiireet ole ennekään tollasta aiheuttaneet (vaikka tiedän hänellä olevan nyt todella kovat paineet töissä)......mutta mutta.....tuo kauhea ristiriitaisuus sanojen ja tekojen välillä on niin outoa. Vannoo rakastavansa ja roikkuu kiinni, vaikka todellisuus on sitten tuo.





Osaiskos joku "analysoida" mistä ihmeestä tässä on kyse??