Kun loppuu työ jossa
viihtynyt aivan mielettömän hyvin, jossa saanut kiitosta useasti ja toistuvasti, jossa menestynyt kaikin mahd tavoin, jossa viihtynyt sanoinko jo sen? niin hyvin että on jokaisena aamuna mennyt innolla töihin, jossa lähin/mmät työtoverit haluaisivat sinun jatkavan jne.jne
Kun sellainen työ loppuu itsestä riippumattomista syistä niin miten klaarata viimeiset päivät ja miten jatkaa siitä eteenpäin ja pitää itsensä varsinkin viim päivänä koossa?
Minulla on tuo nyt edessä ja vaikka olen tämän tilanteen tiennyt noin kuukauden ajan ja surutyötä tehnyt niin tämä viimeinen viikko on silti ollut itkuntäyteinen ja pala kurkussa kuljen. En löydä tälle ahdistuksen ja surun määrälle sanaa joka kuvaisi sen suuruutta:´´(
Kommentit (10)
En halua hakea sairaslomaa, päivät on tynkiä pituudeltaan joten ei niissä paljoa ole "kärsittävää" ja toisaalta haluan olla siellä ns viimeiseen asti.
Jäi mulle tästä käteen, ihanien muistojen ja kokemusten lisäksi, se läheisin työtoveri jonka kanssa olemme ihan ystävystyneet:)
Tsiisus, meinaa tulla itku nyttenkin, silmiä polttelee ja kurkkua kuristaa, olen minäkin:(
ap
Etkö saisi sairauslomaa? Jos saikku ei onnistu, pyydä vaikka lääkäriltä rauhoittavia. jos et halua hajota työtoverien läsnä ollessa viimeisinä päivinä.
Halaus ap - tsemppiä vikoihin raskaisiin työpäiviin!
Toisaalta on varmaan hyvä, että käyt tuon tunneskaalan läpi nyt. Se on ihan normaalia - olet siis normaali, psyykkisesti tasapainoinen, tunteva ihminen. Kun olet surusi surrut, olet valmis katselemaan eteenpäin!
Inhottava avain kun sitä halua katsella eteenpäin on nyt aika vähänlaisesti kiitos tämän surun tunteen. Ja harmin ja vitutuksen ja ahdistuksen ja ties minkä.
ap
Toisaalta on varmaan hyvä, että käyt tuon tunneskaalan läpi nyt. Se on ihan normaalia - olet siis normaali, psyykkisesti tasapainoinen, tunteva ihminen. Kun olet surusi surrut, olet valmis katselemaan eteenpäin!
töitähän on maailma täynnä, en ymmärrä miten voi olla noin dramaattista
Onneksi meistä ei kenenkään tarvitsekaan kaikkea ymmärtää.
ap
töitähän on maailma täynnä, en ymmärrä miten voi olla noin dramaattista
Itse olin hiukan vastaavassa tilnteessa vajaa vuosi sitten ja nyt erinäisten käänteiden jälkeen aloittamassa uudelleen samassa paikassa. Voisiko olla sinulla mahdollista näin?
Itse hakeuduin samassa tilanteessa lääkäriin ja sain rauhoittavia + pari keskusteluaikaa psykologille.
Kyllähän aina yksi ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. Mikä noin tiukkaa tekee?
Etkö saisi sairauslomaa? Jos saikku ei onnistu, pyydä vaikka lääkäriltä rauhoittavia. jos et halua hajota työtoverien läsnä ollessa viimeisinä päivinä.
Halaus ap - tsemppiä vikoihin raskaisiin työpäiviin!