Kuinka kerrotte lapsillenne eri uskonnoista ja ateisteista?
Me olemme agnostikkoperhe ja suunnitelmana on kertoa lapsille eri uskonnoista mahdollisimman monipuolisesti, jotta oppisivat ymmärtämään ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Tottakai kerromme myös omista ajatuksistamme, mutta aika hillitysti.
Vastaan lapsen kysymyksiin hyvin neutraalisti, selvästi ja tuota toista uskontoa kunnioittaen. En halua, että lapseni saa ennakkokäsityksiä jostakin uskonnosta jo pienenä.
Olisikohan olemassa puolueetonta kirjaa uskonnoista opettamisen tueksi?
Minua kiinnostaisi tietää -utelias kun olen ;) , että kuinka te puhutte lapsillenne muista uskonnoista ja niistä, jotka eivät usko? Nouseeko teillä lapsilla mieleen kysymyksiä? Kristittyjen lapset kai pääsevät vähimmillä kysymyksillä, kun suurin osa ympärillä on samaa uskontoa kuin oma perhe on. Vai miten on?
Kommentit (6)
mutta koulussa kyllä on ollut näistä puhetta kuitenkin.. En tiedä olenko sitten joittenkin mielestä " tyhmä" , koska en ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa.. Olen itse siis uskossa Jeesukseen ja lapsemme myös.. Mieheni uskoo, mutta ei ole henk.koht. uskossa..Menipä monimutkaiseksi:)
Meillä on tarkoitus että lapsia ei " kasvateta" mihinkään uskontoon.
Vastailen niin hyvin kuin osaan jos he kyselevät, uskonnon tunneille en lapsiani halua. Koulun velvollisuus on järjestää ET-tunnit, ei ne voi sanoa että ei meillä sellaisia ole!
Ensin ajattelin että lukisin lapsille lastenraamattua, mutta sitten tuli mieleen että jos näin tekisin niin sitten pitäisi lukea lapsille myös koraania ynnä muuta sontaa jotta voisi opettaa puolueettomasti uskontoja.... Se siitä sitten, sillä olen itse kaikkea muuta kuin puolueeton.
Yritän kyllä iskostaa lapsille varmasti edes vähän ennakkoluuloja jotta eivät ihan mihin tahansa mene aikuisena mukaan.
Meillä ei siis opeteta mitään, ei ole minun asiani päättää lasteni uskontoa.
Mekin ollaan agnostikkoja ja ollaan kunnianhimoisesti ajateltu, että kerrotaan paljon muista uskonnoista ja ollaan suvaitsevaisia. Huomaan kuitenkin, että tyttö oppii päiväkodissa niin paljon kristinuskosta, että siitä ainakaan ei tartte kotona erikseen puhua vielä. Tyttö itse laulelee ja juttelee Jeesuksesta ja enkeleistä. KOska on 4-vuotias, emme siis " opeta" mitään varsinaisesti vaan kommentoimme ja vastaamme kysymyksiin. Kerron rehellisesti omat ajatukseni ja heti perään, mitä mieltä esim. mummu on näistä asioista. Tyttö itse kuulemma uskoo, että Jeesus on Jumalan poika, koska päiväkodin täti sanoo niin! No, tää on tän ikätason juttuja, mutta tässä vaiheessa on jo selvää, että en voi tuputtaa hänelle omaa uskonnottomuuttani, jos jumalausko on hänestä lohdullisempaa.
ET-opetus on järjestettävä koulussa, jos kolmen eri oppilaan vanhemmat vaativat sitä ja jos lapsi ei kuulu kirkkoon. Lapset voivat kuulua samaan perheeseen. ET-ryhmä voi koostua siis vain kolmesta oppilaasta, jotka ovat kaikki eri ikäisiä. ET-opetus ei ole vain uskontotuntien korviketta, vaan itsenäinen oppiaine, jonka tavoite virallisesti on tukea lapsen elämänkatsomuksen kehitystä. Siihen sitten liittyvät moraali, etiikka, maailmanuskonnot, elämänhallinta, ristiriitatilanteiden pohdinta ym. riippuen oppilaan ikätasosta ja opettajasta. Esim. päteviä ET-opettajia on vähän ja kuka tahansa (vaikka kiihkouskovainen uskonnonope) voi opettaa sitä, jos rehtori lykkää tunnit hänelle.
Silti aion itse laittaa lapseni ET-opetukseen, jos mahdollista tällä pienellä paikkakunnalla. Toivon, että useammat kirkkoon kuulumattomat harkitsivat sitä, että joka kouluun saataisiin opetusryhmä. Tunnen monta perhettä, joiden lapsia ei ole kastettu, mutta uskontotunneille laitetaan silti, että oppisivat samat asiat kuin muutkin. Sen sijaan en henk.koht. tunne ketään, joka olisi uskaltautunut vaatimaan lapselleen ET-opetusta!
Tyttömme on vielä pieni (2v 4kk), mutta eiköhän täällä pääkaupunkiseudulla saa kontaktipintaa eri tavalla uskoviin. Emme ole ajatelleet mitenkään erityisesti kertoa uskonnoista, vaan edetä lapsen kysymysten mukaan. Koulussa varmaankin menee ET-opetukseen. Itse en kuulu mihinkään uskontokuntaan; mieheni on buddhalainen (ei rekisteröitynyt).
Sen haluamme opettaa, että toisen ihmisen uskoa on kunnioitettava. Mulle on vaikea ymmärtää, kuinka joku voi uskoa yliluonnolliseen, mutta jollekin se on totista totta.
Aion vaatia lapselleni opetusta, jos ei se ole mahdollista niin muutamme vaikka suurempaan kaupunkiin jossa on suurempia kouluja ja tasokkaampi opetus.
Tietysti jos lapsi haluaa yläasteella tai vaikka jo ala-asteellakin mennä uskonnontunnille niin en sitä estä (siis nimenomaan sen uskonnon eikä kavereiden takia jos on menossa).
Takuulla ei lastani poljeta tässä asiassa, itseäni on uskovaiset niin paljon kiusanneet että en halua samaa lapsilleni.
Tarkoitatko, että saavatko lapsemme osallistua uskontotunneille?
Saavat toki, jos ihan välttämättä haluavat. Mieluummin me miehen kanssa haluaisimme heidän osallistuvan ET-tunneille kuin uskontotunneille. ET on parempi valinta meidän kannaltamme, siellä viimeistään opetetaan laajasti erilaisista ihmisistä ja uskomuksistaan.
Oletko sinä kertonut lapsillesi muista uskonnoista?