onko kukaan aloittanut töitä raskaana ollessa

Itse olin muistaaksen juuri samalla viikolla tehnyt raskaustestin, kun kuulin että sain töitä. Työt oli tarkoitus kestää vain max. kuukauden, mutta parin kuukauden jälkeen pomo alkoi puhumaan, että hommat voisi jatkua pidempäänkin. Valitettavasti samoihin aikoihin raskauden kanssa alkoi tulemaan hieman ongelmia ja jouduin paljastamaan " salaisuuden" pomolle. Sen jälkeen asia oli hyvinkin selvä ja hommat loppuivat seuraavan sopimuksen loppuun... =( Hän pystyi vetoamaan siihen, että oli ottanut minut " sairasloma sijaiseksi" töihin, mutta tiesin töiden loppumisen johtuvan raskaudestani, koska en saanut enää nostella painavia tavaroita lääkärin määräyksestä (ja olihan se muutenkin jo pikkuhiljaa hankaloitumassa) ja se oli kuitenkin melko olellista siinä hommassa.



Nyttemmin jos tulisin vastaavaan tilanteeseen yrittäisin pitää suuni kiinni mahdollisimman pitkään, jotta työt eivät loppuisi " lyhyeen" ... Tietysti työn laatu/miten raskas työ on vaikuttaa tähän seikkaan huomattavasti...



Toivottavasti itse saat paremman kohtelun, kun minä aikoinani...

äitiyspvrahaa enempi kuin sen minimin. kakkosta yritettiin 8 kk ja sitten oli pakko lähteä töihin kesken yrityksen, nythän tätä ei enää onneksi tarvitse kenenkään tehdä jos haluaa lapset pienellä ikäerolla.

pari kk:tta töitten alkamisen jälkeen kerroin pomolle että olen raskaana ja se oli aika kova paikka. hän väitti kysyneensä jo haastattelussa vauvojen tekemisestä (ei onneksi kyllä kysynyt) ja ilmapiiri meni tosi ikäväksi. vaikka olin koeajalla vielä niin ei työsuhdetta voinut lopettaa vaan sain jäädä taloon.



en kyllä suosittele töihin lähtemistä jos on jo raskaana, ei ole herkkua opetella uusia juttuja siinä väsymyksessä ym. ja kun tietää että työ on kuitenkin väliaikainen (jos ei ajattele äit.loman/hoitovapaan jälkeistä aikaa) niin motivaatio on aika matalalla..



mulla tuli pitkä 4 vuoden tauko tähän " uuteen" työpaikkaan koska saimme yllätyskolmosen heti kakkosen perään.

nyt olen palannut töihin ja vastaanotto on onneksi ollut tosi kiva.

kerroin kuitenkin raskaudesta ennen työn alkua. (koska asia vaivasi minua kovasti) kysyin että vaikuttaako tämä jotenkin nyt teidän suhtautumiseen. he sanoivat että ei tietenkään vaikuta! huh helpotti kyllä oloa. Mutta heti ekalla työviikolla jouduinkin sairaalaan. Raskaus todettiin tuulimunaksi. Että näinkin voi käydä....



Nyt on sitten toinen stressin aihe, kun olen joutunut olemaan töistä pois esikoisen sairaana olon vuoksi muutamia kertoja. Esim. juuri nyt kun tyttö on kuumeessa. Ehkä olen liian tunnollinen, mutta joka kerta hävettää vietävästi soittaa töihin, että tyttö on sairaana (päiväkodista kun tarttuu kaikki taudit).



ei tämä työssäkäyvän äidin elämäkään herkkua ole! Kyllä kotiäitinä oli mukavampaa! Jospa saisin vielä siihenkin mahdollisuuden.:)

Minä olen aloittanut 1,5kk sitten työt ja samalla viikolla tein positiivisen raskaustestin. Nyt pohdinkin että miten asian kanssa tulisi toimia. koeaika jatkuu raskausviikolle 24, joten siihen asti asiaa ei varmaan pysty salaamaankaan. Työ on toimistotyötä, joten raskaudesta ei ole haittaa työnteolle.

Ei mitään käsitystä miten työnantaja tulee suhtautumaan. pitää vaan toivoa parasta. Kyseessä on unelmatyö. Yritys on iso kansainvälinen konserni joten firman taloutta yksi äitiysloma ei varmasti kaada.



Paipai: miten nii ei koeajalla voitu sanoa irti? mä jo puhuin liiton lakimiehen kanssa ja se antoi ymmärtää ett kovin usein sanotaan irti kun raskaus tulee ilmi koeajalla.



Kertokaahan muutkin kokemuksia!

Kun sovimme suusanallisesti, että saan työn, niin en itsekään tiennyt raskaudesta. Mutta kun aloitin ja työsopimus kirjoitettiin, niin olin muistaakseni viikolla seitsemän. Siis ihan alkuraskaus menossa.



Onneksi voin hyvin ja olin energinen. Olin myös hyvin motivoitunut työstä, joka onkin " unelmatyöni" . Oli silti tosi kova paikka kertoa raskaudesta (pomolle kerroin viikolla 13). Hän suhtautui kuitenkin uutiseen todella hyvin. Lisäksi oli melko pitkään sellainen olo, että joutui salailemaan asiaa. En myöskään kerennyt keskittymään raskauteen, sillä yritin siinä lyhyessä ajassa, mitä käytettävissä oli saada mahdollisimman paljon aikaiseksi ja jalansijaa yrityksessä. Eli oikeastaan vasta äitiysloman alettua annoin itselleni luvan keskittyä odotukseen täysillä.



Tilalleni löydettiin hyvä sijainen (se oli stressaavaa, sillä haku kesti lähes minun äitiyslomani alkuun saakka) ja toivon kovasti, että paluu töihin sujuu aikanaan myös kivasti.



Silti, oloni oli koko ajan raskauteni johdosta jotenkin syyllinen, vaikkakin tämä oli pitkään ja hartaasti yritetty lapsi. Koin siis tehneeni vääryyttä työnantajaani kohtaan, vaikka lapsi vaan päätti tulla meille hieman epäsopivalla hetkellä.



Kyllä se niin on, että raskauden vuoksi työsuhdetta ei voi purkaa edes koeajalla. Mutta jos jotakin keksitään tekosyyksi, niin voi olla vaikea osoittaa, että syy on tekaistu.



Varmasti on kyllä molemmin puolin siis hankala tilanne, mutta voi siitä ihan positiivinenkin lopputulos seurata. Itseni kohdalla kuitenkin koen, että olin työntekijänä juuri sellainen, jota yritykseen haluttiinkin.

Aloitin uudessa työpaikassa ollessani noin 10 viikolla raskaana. Haastattelussa en sanonut asiasta mitään, mutta kun työpaikasta sitten soitettiin että paikka on minun, niin kerroin heti samalla tilanteeni.Työn aloittaminen salailemalla tuntui jotenkin niin kurjalta.



Työnantaja otti asian ihan asiallisesti, onnitteli kovasti ja sovittiin että hän katselee millainen homma minun ja heidän aikatauluunsa sopii, alkuperäinen kun olisi ollut useamman vuoden projekti. Loppujen lopuksi hän ehdotti puolenvuoden määräaikaista sopimusta toisessa projektissa - sillä ajatuksella, että kun palailen taas työelämään niin jatkan samassa työpaikassa.



Otin työn vastaan, vaikkei se ihan se ollutkaan, mistä alunperin oli puhe. Alallani on työsuhdeasiat niin rempallaan, ettei mistään äitiysajanpalkoista ja muista viitsi edes aloittaa keskustelua - paikka vaikutti rauhalliselta ja ilmapiiri ystävälliseltä, ajattelin että

äitiyslomien jäkjeen voi sitten miettiä mitä oikeastaan haluaa tehdä.

Kannattaa tutustua lakiin. Itse olin 8 kk:lla raskaana kun sain vakituisen työsuhteen. TYönantaja ei huomannut raskauttani ja kolmantena työpäivänä ilmoitin äitiyslomastani. Jos minut olisi irtisanottu, olisin ilman muuta vienyt asian eteenpäin oikeuteen ja voittanut jutun ilman mitään mutinoita.



http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010055?search%5Btype%5D=pika&…



" 9 §

Raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän irtisanominen

Työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijän raskauden johdosta eikä sillä perusteella, että työntekijä käyttää oikeuttaan 4 luvussa säädettyyn perhevapaaseen. Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä selvitys raskaudestaan.



Jos työnantaja irtisanoo raskaana olevan tai perhevapaata käyttävän työntekijän työsopimuksen, katsotaan irtisanomisen johtuneen työntekijän raskaudesta tai perhevapaan käyttämisestä, ellei työnantaja voi osoittaa sen johtuneen muusta seikasta.



Työnantaja saa irtisanoa äitiys-, erityis-äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla olevan työntekijän työsopimuksen 3 §:ssä säädetyillä perusteilla vain, jos työnantajan toiminta päättyy kokonaan."

Hei!



Itselläni unelmatyö aloitettu pari kuukautta sitten ja nyt iski samantien vauvakuume. Esikoinen reilun vuoden vanha ja toiveena olisi pikkukakkonen suht. pienellä ikäerolla.

Nykyinen työni on projekti ja loppuu vuoden 2007 lopussa. Yritän kovasti hillitä kuumeiluani niin, että ehtisin hoitaa projektin suht. loppuun. Työtilanne alalla on aika huono ja pätkätöitä on tehty tässä jo useampi vuosi. On tosi ikävää, että joutuu miettimään lasten hankintaa työtilanteen kannalta. Pahintahan tässä on se, että kun sitten työtilanne sallisi lasten teon, niitä ei tulekaan!

Tuomioistuimet ovat johdonmukaisesti katsoneet, että raskaana olevien irtisanomiset ovat olleet syrjintää ja että työnantajan kertomat syyt ovat olleet epätodellisia ja keksittyjä. Eli jos tällaiseen tilanteeseen joutuu, kannattaa huomauttaa, että raskauden takia irtisanominen on laitonta ja että olet valmis viemään asian oikeuteen, jos yrittävät päästä eroon raskausaikana.



Ihmettelen, ettei liitosta ole tätä kerrottu. Sinänsä on totta, että jotkut työnantajat yrittävät koeaikana toimia lain vastaisesti, mutta liittojen pitäisi toimia tätä vastaan ja auttaa työntekijöitä puolustamaan oikeuksiaan.