Kipusiskot, neuvoja kaipaan ja kipeästi

Kyselin aiemmin teinien näpistelyn seurauksista - oma teini kun jäi kaverinsa kanssa kiinni näpistelystä kaupassa. Nämä sakko ja rekisteriasiat tuli selviksi ja keskustelujen jälkeen uskon oman teinin kyllä ottaneen opiksi. Kaverin kanssa sopivat, että asiasta ei puhuta muille kavereille. Minusta se oli kaikin puolin hyvä päätös. Sen jälkeen tytöt ovat teksttelleet paljon, niin ennen tapaustakin. Itse jossain välissä sanoin omalleni, ettettehän vaan liimaudu nyt toisiinne liikaa tämän tapauksen takia. En kuitenkaan halunnut kieltää yhteydenpitoa: koska tuo on sinulle huonoa seuraa.



Vaan kuinka kävikään. Kaverin on laittanut koko asia oman tyttäreni syynksi ja kertonut kavereille, ettei kannata kutsua kotiin, kun ei tiedä, mitä se varastaa. Hänen äiti on myös kertonut, että omani on omalleen huonoa seuraa.



Siitä kumman syy tämän oli, olen ajatellut, että en halua tietää omani aloittaneen, ja on paras, etten tiedä kaverin aloittaneen, sillä kumpaakaan ei ole pakotettu ja molemmilla piti olla järkeä kieltää toista ja ainakin lähteä itse ulos ilman tavaroita.



Nyt puheiden takia jo kaksi kaveria on kääntänyt selknsä omalleni: toinen oli ilmoittanut kolmannelle, ettei tule tyttäreni kanssa viikonlopun tapaamispaikkaan, jolle kolmannelle (tyttäreni yhdelle parhaista kavereista) tyttäreni antoi sitten selityksen. Tuon toisen, jolle oli kerrottu, kanssa on vähän epäselvempää, ilm. viikonloppusuunnitelmat ainakin peruuntui.



Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Liian suuri syyllisyyskö saa toisen kertomaan ja siirtämään syyn toisen niskaan, vaikka toisin olivat sopineet keskenään. Oma epäili, että koska hän ei saanut kotoa niin suuria rangaistuksia kuin kaveri. Me arvioimme, että yhteiskunnan antama sakko on se rangaistus + vaikka emme etukäteen olleet asiasta rangaistusta määränneet, niin toteutimme vartijan toiveen: olisi paras olla pieneen aikaan tulematta sinne kauppaan, siten, ettei omamme tämän vuoden aikana mene ilman aikuista mihinkään kaupaan.



Itse ajattelen, että virheistä oppii. Tässä tapauksessa kun on kiinni jäänyt niin, tästä täytyy oppia - kiinnijäämisellä ja sillä, mitä siitä on nyt keskusteltu. Se olisi riittänyt ja katse suunnattu tulevaisuuteen.



Tähän asiaan ei minusta olisi tarvittu lisänöyryytyksiä eikä muistutuksia tästä töpistä.



Mitä te nyt tekisitte? Onko mitään enää pelastettavissa? Kaverit? Ja kohta koko koulu tietää ja tällä kertomistavalla syy on vain omani niskassa?