Olenko ainoa masentunut ja ahdistunut äiti?

En osaa neuvoa keskusteluryhmistä mutta aivan varjmasti niitä on. Halusin vain toivottaa sinulle tosi paljon voimia

odota vielä kuukausi pari että lääke alkaa purra. ja toivottavasti kevätkin hieman nostaa mielialaa! jaksamisia!

katso löytyskö täältä mitään mikä auttaisi.



http://www.aima.fi/

ole kärsivällinen, paraneminen kestää. Kuukausi on tosi lyhyt aika.



Minulle vauva- ja pikkulapsiaika oli tosi rankkaa, tunsin että teen koko ajan jotain väärin. Nyt lapset ovat jo isompia ja osaan ottaa rennommin. Aika ei ole kullannut muistoja, yhä muistan miten sekaisin olin kun en saanut nukkua tarpeeksi ja kaikki tuntui väärältä.

Kiitos tästä linkistä! Täältä taitaa ainakin löytyä tekstiä asiasta. Ja kiitos muillekin tsempistä. Jotenkin kauheaa, kun kaikki kolme lasta lopulta nukkuu ja saisi itsekin rentoutua. Kuitenkin vaan ahdistaa niin, että mihinkään ei pysty keskittymään. En vaan jaksaisi nyt enää yhtään tätä.

onko sinulla riittävän vahvat lääkkeet ahdistukseen?

- Jos kaipaat inhimillistä, lämminhenkistä kuuntelijaa tai keskustelua voit soittaa tähän palveluun - HUOM. Älä "pelästy", vaikka puhelimen nimi on Sielunhoitopuhelin, sillä koko elämän kirjo on tervetullutta, ja puhelimen työntekijöiden asennoituminen on oman kokemukseni mukaan lämmin ja inhimillinen.

Helsingin Ev. Lut. Kansanlähetys

Sielunhoitopuhelin, 09 148 5432

Ma-pe 19-22



- Palveleva Puhelin: numerot ja aukioloajat täältä http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?Open…

Jotenkin tulee mieleen, sillä kun rakkaan ihmisen kanssa saa vauvan ihan vaan rakkaudesta, mitä olen itse tehnyt 3 krt en voi kuvitella yhtäkään syytä, miksi masentua siitä?!!!??





Ehkäpä liittyy raha- tai järki avioliittoihin tuo?

AP:lle kyllä se siitä. Malttia! Minäkin olin epätoivoinen, kun kuukauden, parin lääkehoidon jälkeen vielä vähän ahdisti. Mutta tervehtyminen vaatii aikaa ja mahdollisesti lääkeannostustakin joudutaan etsimään. Onkohan lääkeannostuksesi tarpeeksi vahva?



Nyt mulla on alkanut lääke purra ja ahdistuspäiviä on enää tosi harvassa. Alkuun saatoin tarvita usean kerran viikossa rauhoittavaa ahdistukseen, nyt en ole tarvinnut pariin, kolmeen kuukauteen. Vieläkin tuntuu, että on joskus tosi väsynyt ja että joskus asioiden aloittaminen on vaikeaa. Mutta ihanaa, että ahdistus on poissa. Minulla siihenkin meni pari kuukautta.



10: Onko typerämpää teoriaa olemassa! Perehdypäs synnytysmasennukseen ja sen syihin, äläkä lauo tuollaisia tyhmyyksiä. Annat vain itsestäsi yksinkertaisen kuvan. Masennus voi tulla kelle vain. Altistavia tekijöitä ovat mm. pitkä raskautumisaika/hedelmöityshoito, keskosuus, vaikea raskaus tai synnytys, imetyksen epäonnistuminen tai lapsen sairaus. Usein sitä lasta eniten toivoneet sairastuvat, sillä äitiydestä on muodostanut niin vahvasti positiivisia odotuksia.



Mitään kauheampaa en ole ehkä elämässäni kokenut kuin synnytysmasennuksen. Alkuun tuntui, että sekoaa unenpuutteesta. Äitiyden sitovuus oli alussa todella rankkaa ja ahdistavaa. Imetys epäonnistui ja vedin itseni pumppauksella piippuun. Pidin itseäni huonona äitinä. Nyt kun olen parantumassa, en tiedä mitään ihanampaa kuin äitiys ja vauvani. Se vasta kauheaa olikin, että tiesi, kuinka onnellinen pitäisi olla ja kuinka kiitollinen vauvasta oli, mutta silti ahdisti, itketti, väsytti.

tunteiden tukahduttamiseen ja usein siihen, ettei koe äidin roolia omakseen. Minulla myös nousi ristiriitainen äitisuhde esiin kun sain vauvan.

käsittelyssä luullakseni myös ns. reaktiivinen masennus. Ymmärtäisin, että synnytysmasennuskin olisi juuri tällaista reaktiivista. Ohjelmassa mukana psykiatri Leena Korhonen. Voimia ihan jokaiselle! http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-045-w.MP4

Ihana huomata, että muutkin ovat kokeneet samaa tai yrittävät ainakin ymmärtää. Ja sinulle 10, et todellakaan tiedä asiasta ilmeisesti mitään. Rakkaudesta ovat minunkin kolme lasta alkunsa saaneet, eikä raha tai avio-ongelmilla ole mitään tekemistä synnytysmasennuksen kanssa. Lääkitykseni on lievä ja aika varmasti vasta näyttää kuinka riittävä se on. Äitiys on kuitenkin varmasti vielä hienompaa ja sitä osaa vielä paremmin arvostaa, kun täältä suosta päästään ylös.

Miksi masentaa?

minulla ei ole lapsia ja sen takia masentaa, sinä onnellinen olet sellaisen saanut ja silti masentaa. Miksì? etkö kenties olisi halunnut lasta, vai suretko menetettyä kroppaa? antaisin mitä vaan jos pystyisin saamaan lapsia...

Synnytyksen jälkeinen masennus



Varsinaisesta masennuksesta kärsii arviolta 10 - 26 % äideistä. Useimmille masennus tulee täytenä yllätyksenä.



Yleisimpiä oireita



· Yleinen alavireisyys

· Voimakas väsymys, uupuneisuus ja aloitekyvyttömyys

· Mielihyvän ja elämänilon menettäminen

· Keskittymiskyvyn, muistin ja päättäväisyyden heikkeneminen

· Syyllisyyden- ja alemmuuden tunteet

· Ruokahalun selvä muutos (laihtuminen tai lihominen)

· Pelokkuus, tuskaisuus ja pakkoajatukset

· Paniikin ja ahdistuksen tunteet

· Unettomuus tai liiallinen nukkuminen

· Kuoleman ajatukset ja toiveet





Masentuneen mieliala saattaa vaihdella hyvinkin voimakkaasti hyvistä hetkistä aallon pohjaan. Masennukseen liittyy myös paljon häpeää ja syyllisyyttä. Nämä asiat saattavat pitkittää hoitoon hakeutumista.



Tässä hieman tietoa synnytysmasennuksesta. Asia ei ole todellakaan kenenkään päätettävissä ja kysymykseen Miksi masentaa ei kertakaikkiaan ole vastausta. Elämä on suoraan unelmista ja kuitenkin voi sairastua masennukseen. Masennus on sairaus.

http://www.facebook.com/kirkkosuomessa



sivulla voi keskustella luottamuksellisesti kirkon työntekijän kanssa aina, kun heitä on paikalla ja vapaana.



Seurakunnissa on esim perhekerhoja ja muuta toimintaa, joissa voi tavata samassa elämänvaiheessa olevia äitejä. Myös seurakunnan normaalista toiminnasta voi löytää iloa ja lohtua elämään.

Tuolla oli myös paljon hyvää infoa asiasta:

http://www.kaksplus.fi/vanhemmuus/mina-vanhempana/synnytyksen-jalkeinen…;

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentaa?

minulla ei ole lapsia ja sen takia masentaa, sinä onnellinen olet sellaisen saanut ja silti masentaa. Miksì? etkö kenties olisi halunnut lasta, vai suretko menetettyä kroppaa? antaisin mitä vaan jos pystyisin saamaan lapsia...

Miten joku voi tietää näin vähän elämästä?

Kroppaa!?

Olipa hyvä ku nostit vanhan ketjun. Lapsen syntymästä on nyt noin puoli vuotta. Ajattelin, että onko vielä mahd. Sairastua synt jälk masennukseen. Olo on hirveä, itken ja suren, vaikka kaikki on hyvin.