Jos eroan, voinko muuttaa lasten kanssa

syyllä jos teillä on yhteishuoltajuus. Pelkästään sun halu muuttaa ei riitä syyksi.

silti muutin lasten kanssa 700 km päähän lasten isästä vuonna 1997. Ei mulle tullu mieleenkään, että jotain suostumuksia olis pitäny kysellä. Lapset asuivat kanssani. Nyt ovat jo aikuisia.

jos muuttaa ulkomaille. Toki aina parempi, jos asiasta voi keskustella ja se on molemmille ok, mutta mitään virallisia papereita ei kai Suomen sisällä muuttaessa tarvitse allekirjoittaa, joten luulisi asian olevan ok.



Mutta en tiedä, se vaan tuntuisi loogiselta niin

mutta järjellä ajatellen tuntuisi, ettei toinen puoliso voi estää toista muuttamasta.



Ajatellaan, että eronnut asuisi vaikka Kemijärvellä ja on töissä tehtaassa. Sitten kaksi kunnan ja lähiseutujen suurinta työllistäjää lopetetaan, eli ap:n työpaikan lisäksi toinenkin tehdas. Missään lähimailla ei ole saatavilla ap:n kokemusta vastaavaa työtä tai oikaestaan mitään muutakaan kun alueelle iskee todella paha työttömyys.



Olisi aika hurjaa, jos toinen puoliso voi estää toista muuttamasta ja käytännössä pakottaa työttömäksi.

nimenomaan lasten kannalta. Onko se lasten paras joutua noin kauan isästään? Sinulle on varmasti parempi asua lähellä sukulaisiasi, mutta onko sinulla oikeus uhrata lasten suhde isäänsä sen takia? Kumman etu tulee ensin, sinun vai lasten?

Varmaan kaduttaa sitten kun kahden viikon välein sahaat tuota väliä vieden ja hakien lapsia isätapaamisistaan. Kyllä uhmaa voi näyttää kypsemmilläkin tavoilla, tuo tulee osumaan omaan nilkkaasi.

siinä myös lapset, niin isältä kysytään lupa muuttoon jos teillä on yhteishuoltajuus. Minä muutin muutama vuosi sitten erilleen lapsen isästä ja maistraatti kysyi lapsen isältä lupaa muuttoon. Lupaa ei tullut ensin ja niinmpä poika asui virallisesti monen sadan kilometrin päässä minusta vaikka käytännössä asuikin luonani.

jäädä isän luo ja pitää tutut kuvionsa?



Miltäs se vaihtoehto tuntuisi?