Eilinen kemikaaliohjelma on siis

Tutkijat pitävät yhtenä syynä ympäristön kemikaaleja, pitävää näyttöä asiasta ei kuitenkaan ole. Monet yhdisteet vaikuttavat elimistössä samaan tapaan kuin hormonit. Rasvaliukoiset elimistölle vieraat aineet kulkeutuvat soluihin ja voivat häiritä elimistön normaalia hormonaalista säätelyä. Tällaisia aineita kutsutaan hormonihäiritsijöiksi tai ksenohormoneiksi. Kemikaalit ja ympäristömyrkyt saattavat periaatteessa häiritä minkä tahansa elimistön hormonin, kuten kilpirauhashormonien, naissukuhormoni estrogeenin tai mieshormoni testosteronin toimintaa. Miehillä saattaa esimerkiksi estrogeenin määrä kasvaa. Miehen siittiöntuotantokyky muodostuu sikiökaudella, jonka aikana tapahtuvat häiriöt vaikuttavat siittiöiden määrään ratkaisevasti. Kehittyvä sikiö on erittäin herkkä hormonimuutoksille. Häiriö poikasikiön hormonituotannossa kehitysvaiheessa voi vaikuttaa siemennesteen laatuun sekä kivessyövän ja erilaisten sukuelinten kehityshäiriöiden syntyyn. Kivekset eivät laskeudu tai virtsaputki aukeaa siittimen alapintaan kärjen sijaan. Vaikutukset saattavat myös tulla esiin vasta aikuisena, kun haikara ei toiveista huolimatta saavu.

Hormonihäiritsijäkemikaaleissa on niin luonnonaineita kuin synteettisiä, kuten PCB, alkyylifenolit, bromatut palonestoaineet ja ftalaatit. Myös raskasmetallit, kuten lyijy ja elohopea, saattavat vahingoittaa lisääntymisjärjestelmää.

Hormonihäiritsijät eivät välttämättä ole mitään supermyrkkyjä. Hormonaalisia vaikutuksia saattaa olla aineilla, joita käytetään tavallisissa jokapäiväisissä tuotteissa, jolloin altistus tulee salakavalasti. Muotituotteissa on ftalaatteja, kosmetiikka ja puhdistusaineet sisältävät hajusteina synteettisiä myskejä, dietanoliamiinia (DEA) ja monoetanoliamiinia (MEA). Epäilyn alla ovat säilöntäaineina käytettävät parabeenit, jotka aiheuttavat harvoin yliherkkyyksiä, mutta joiden on havaittu aiheuttavan hormonivasteen. Hormonaalisesti vaikuttavilla aineilla erittäin pienetkin määrät pitkän ajanjakson aikana vaikuttavat elimistöön, minkä vuoksi vaikutusten tutkiminen on hyvin vaikeaa. Kemikaalien hormonitoimintaa häiritsevät vaikutusmekanismit tunnetaan huonosti. Ei myöskään olla varmoja, mitkä aineista todella ovat häiriköitä. Listalta todennäköisesti myös puuttuu aineita. Tutkimustyötä tarvitaan, jotta lisääntymistä uhkaavat tekijät saadaan selville."



Kemikaalikimara, 2008