Olkaa aikuisia, vanhemma!
Minua on alkanut ärsyttää lapsiperheiden vanhempien aikuisuuden puute. Koko perhe pyörii lasten tahtiin, aikuisten jutut käsittelevät vain jälkikasvun sairauksia tai harrastuksia ja puhetyylikin alkaa muuttua vauvamaiseksi lässytyksesksi. Millaisen aikuisen mallin nämä vanhemmat antavat lapsilleen? Veikkaan, että kakaroista tulee aikuisena melkoisia narsisteja!
Kannattaa lukea tämä bogi, siinä on monta hyvää ajatusta: http://homotiainen.blogspot.com/2012/03/aikuisten-asiaa.html
Kommentit (4)
Olisi nyt miettinyt nimen ainakin paremmin, vai onko hänen nimensä oikeasti Homo Tiainen?
Olen ollut väsynyt viime kuukausina kun lasta on viety lääkäreille, selvitelty käytösongelmaa jne. ja jokainen paikka tuntuu olettavan että elämä pyörii vain sen yhden lapsen ympärillä! Jokainen ns. ekstrameno on aina keskellä arkipäivää (kuntoutus, osastojakso, palaveri, mikä tahansa), ehdotellaan jo nyt stressaavaan arkeen LISÄÄ lapsilähtöistä puuhaa, harrastuksia jne. AAARRGGHH!! Saako tässä enää muuta ollakaan kuin ÄITI?? Esim. lapsi käy yhdessä harrastuksessa kerran viikossa ja on päiväkodissa työpäivien ajan eli n. 8-16. Minusta siinä on riittävästi showta, mutta nyt on taas yritetty saada poikaa johonkin nassikkapainiin tai minua äitiryhmään. Pää hajoaa vähemmästkin.
Omat vanhempani eivät juuri leikkineet meidän lasten kanssa, hyvin keksimme omat leikkimme niin kotona, kylässä kuin hoidossakin. Nykyään sitten kaikkia holhotaan ja koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain lapsen kanssa. Kaikki pitää aina suunnitella vain lapsen kannalta jne. Hyvä esimerkki on mieheni työpaikan vaihdos; hän vaihtoi työtä määräaikaisuuden vuoksi ja päiväkoti esitti asian niin että heistä on hyvä, kun lapsen hoitopäivä lyhenee ehkä jollain vartilla. Antoivat ymmärtää että mies olisi lapsen hoidon takia vaihtanut työtä...joo-o.
"Olkaa aikuisia" tarkoittaa nykyään että "tehkää kaikki lasta kuunnellen, omistautuen kuin munkit jumalalleen, kohdelkaa lasta kuin uutta vapahtajaa".
Minusta sen pitäisi tarkoittaa jotain tyyliin "uskokaa itseenne ja uskaltakaa päättää itse asioistanne, koko perheen osalta. Lapsen ei tarvitse aina sanoa mielipidettään tai olla osa päätöksentekoa, koska aikuinen kantaa hänestä vastuun."
Vaikuttaa siltä, että kirjoittaja itse ei kykene elämään aikuisen elämää ja syyllistää siitä lapsia. Aikuisuutta kun ei ole omien rajojen etsintä tai hypersuperkokemukset vaan tulevaisuuden vaaliminen. Lapsiperheessä tulevaisuutta ovat ne lapset.