Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies tuli uskoon ja on alkanut manipuloimaan

Vierailija
22.11.2026 |

Mistä tällaiseen voisi saada puolueetonta apua? Meillä on ollut suhteessa vaikeuksia ja molempien kiintymyssuhteiden traumat ovat tulleet tässä suhteessa pintaan. Haimme asiaan terapiaa, josta ei ollut riittävästi apua ja olimme useamman vuoden vaikeassa tilanteessa. Itse löysin lopulta apua psykologian puolelta ja elämäntapamuutoksesta, mutta mies on sen sijaan tullut uskoon ja kertonut saaneensa avun sieltä. Aluksi olin tyytyväinen ja onnellinen hänen puolestaan, koska hän vaikutti siltä että on aidosti muuttumassa ja saanut apua käytökseensä. Hän oli vähemmän sulkeutunut ja masentunut ja alkoi vihdoin esim. puhumaan sitoutumisesta, mikä oli pelottanut ennen. Isoin syy ongelmiimme oli nimenomaan sitoutumattomuus ja miehen ristiriitainen suhtautuminen läheisyyteen. Meistä kahdesta minä olen ollut myös johdonmukaisempi identiteettini suhteen, enkä hurahda yhtä helposti asioihin.

 

Nyt kun aikaa on kulunut ja uskosta on tullut hänen arjessaan uusi normi, olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut huomaamaan uusia varoittavia tekijöitä. Mies on alkanut ovelasti manipuloimaan minua kristinuskoon vedoten, vaikka hän on itse se, joka on uskoon tullut. Aluksi hän väitti, että haluaa olla minun kanssani nimenomaan uskonsa ansiosta ja ettei vaadi minulta vastaavia muutoksia. Uskon kyllä Jumalaan, mutta en koe tarvetta esimerkiksi säännölliselle kirkossa käymiselle ja olen hyvin allerginen vallankäytölle uskon nimissä, koska suvussani on uskovaisia ja tiedän miestäni enemmän uskon nurjasta puolesta. Olen luonteeltani hyvin avarakatseinen ja kiinnostunut erilaisista näkemyksistä, mutta minulla on hyvin tarkat rajat kaikenlaiselle tuputukselle ja haluan aina kyseenalaistaa kaiken. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että mies on löytänyt omalle epävarmuudelleen ja aiemmalle sitoutumiskammolle vain uuden muodon, jota projisoi nyt minuun tällä tavalla. Mies yrittää muuttaa minua ja kontrolloi minua asioilla, joissa ei ole valmis itse tekemään minkäänlaisia muutoksia. Erittäin klassista vallankäyttöä siis, minkä sanoitan miehelle suoraan. Hän suuttuu ja vetäytyy tästä, mutta ei osaa lopettaa käytöstään. Ei toisaalta myöskään kiellä havaintojani ja toisinaan pyytää myös anteeksi, kunnes taas sama jatkuu.

 

Mistä tähän voisi saada apua, jos haluan vielä yrittää ennen luovuttamista? Minusta tuntuu, että suhteemme ei ole se kriisin ydinsyy, vaan miehen oma identiteetti jonka kanssa on hukassa. Hän vain purkaa sen nyt minuun ja olen hänestä huolissani. Toki olen myös huolissani omasta puolestani, miten tämä alkaa vaikuttaa omaan mieleeni pitkällä tähtäimellä. Vaikka olen hyvin tietoinen näistä asioista, miehen vastustamiseen ja hänelle järjen puhumiseen menee paljon energiaa. En jaksaisi olla jatkuvasti puolustamassa oikeutta elää ihan tavallista elämääni ja olla se sama nainen, joka olen alusta asti ollut. Pelkään että menetän hänet ja alkaa tuntua että koko usko kutsuu miestä nyt vääristä syistä. Tai se on ehkä alkanut vilpittömästi, mutta hakee siitä nyt valtaa eikä itse tajua sitä. Osaako esim. papit auttaa vai olenko heidän silmissään automaattisesti se vääräuskoinen, ja miestä kannustetaan pian jättämään minut ja etsimään joku hänen uuteen elämään sopivampi? Kuvioon on tullut myös henkistä väkivaltaa, mutta hyvin ovelaa sellaista. Mies kontrolloi ennemminkin strategisella puhumattomuudella ja emotionaalisella hylkäämisellä, ei räjähtele. Painostaminen on hillittyä, mutta jatkuvaa ja menee pikkuhiljaa henkilökohtaisemmaksi. 

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jss!

Vierailija
2/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:n ongelmana on se, että vaikka uskookin Jumalaan, ei halua noudattaa Jumalan tahtoa, koska "MINÄ määrään täällä!". Minä, minä, minä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo on ikävää.

Vanhemmillani oli samanlaista,koska toinen oli jehovantodistaja.

Se oli ristiriitaa loppuun asti.

Meille lapsille todella rankkaa,sillä tietenkin lapset haluaisivat vanhempien tulevan toimeen.

Voisitte käydä papin luona juttelemassa,että hän puhuisi järkeä miehellesi siitä,ettei hän saa käyttää painostusta sinuun,sillä se ei edistä kenenkään uskoon tulemista.

Itse olen allerginen uskonnolle,juuri kokemukseni vuoksi.

Mutta Jeesuksen olen totuudekseni löytänyt ilman mitään lahkoa .

Se on vaikeaa olla tuputtamatta uskoaan  toisille jonka  tietää olevan oikea totuus.

Tuputus ei vain ole se oikea keino.Kukaan ei tykkää siitä.

Vierailija
4/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt ei minulta tule muuta kuin, että taidat istua kasassa paskaa, samalla ihmetellen miksi se ei muutu kullaksi. Et voi muuttaa paskakasaa, vain ajatuksen siitä, haluatko siinä olla. Jos olisin sinä, erilaisin. 

Vierailija
5/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei minulta tule muuta kuin, että taidat istua kasassa paskaa, samalla ihmetellen miksi se ei muutu kullaksi. Et voi muuttaa paskakasaa, vain ajatuksen siitä, haluatko siinä olla. Jos olisin sinä, erilaisin. 

Siis ottaisin eron.. 

Vierailija
6/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erotkaa. Ei tuosta vuosien tekohengittämisestä mitään tule. 
Sori kun sanon näin suoraan. Joskus ihan oikeesti se rakkaus ei vaan riitä. 

Mitä pitäisi tapahtua, että hyväksyt että ei tuosta tule mitään? Missä sun rajat menee? 
Miehelle parempi joku uskon jakava nainen ja sulle joku selväjärkinen mies. Olet yrittänyt jo tarpeeksi. Anna itsesi luovuttaa tuosta suhteesta. Ei sen noin vaikeaa kuulu olla, vuositolkulla. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ongelmana on se, että vaikka uskookin Jumalaan, ei halua noudattaa Jumalan tahtoa, koska "MINÄ määrään täällä!". Minä, minä, minä...

Jumalan tahto on eri asia kuin miehen tahto. Jos mies ei itse noudata omaa saarnaansa vaan vaatii ainoastaan vaimonsa noudattamaan sitä, eikö kyseiset vaatimukset tule silloin egosta eikä Jumalasta? Jos mies aloittaisi itsestään ja keskittyisi omaan muutokseensa, se voisi inspiroida positiivisen kautta. Mutta maailma on täynnä tarinoita siitä miten uskoa käytetään nimenomaan naisten alistamiseen samalla, kun miesten oma sikailu jatkuu... Ja anteeksi pitää aina antaa, koska sehän kuuluu kristittynä olemiseen.

Vierailija
8/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoitat miehelle suoraan?


Mikset vain sano suoraan?


Mikä ero noilla on?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa. Ei tuosta vuosien tekohengittämisestä mitään tule. 
Sori kun sanon näin suoraan. Joskus ihan oikeesti se rakkaus ei vaan riitä. 

Mitä pitäisi tapahtua, että hyväksyt että ei tuosta tule mitään? Missä sun rajat menee? 
Miehelle parempi joku uskon jakava nainen ja sulle joku selväjärkinen mies. Olet yrittänyt jo tarpeeksi. Anna itsesi luovuttaa tuosta suhteesta. Ei sen noin vaikeaa kuulu olla, vuositolkulla. 

Niinpä. Luulen vain että mies ei siksi ole irrottanut, koska tietää että sellainen uskon jakava nainen vaatisi häneltä myös itseltään tarkempaa uskon noudattamista. Nyt vaatimukset kohdistuvat minulle ja siihen millaisen naisen hän haluaa. Jos kysyn mitä hän itse aikoo tehdä miehenä näiden uusien arvojen eteen parisuhteessa, menee hiljaiseksi. Tuntemani kristityt naiset ovat hyvin tietynlaisten miesten kanssa ja odottavat perinteikästä ja perhekeskeistä käytöstä myös miehilt. Ei se mene niin, että kunhan mies muistaa sanoa olevansa uskossa niin voi jatkaa omaa elämäänsä kuten ennenkin, mutta naisen pitäisi jäädä tekemään lapsia kotiin koska Jumala niin käskee. Mies ei ole esim. raamatussa kiinnostunut ohjeista aviomiehelle, vaan siitä mikä on naisen tehtävä ja miten voisi soveltaa sitä ohjetta minuun pikkuhiljaa... Voisin ottaa tosissani, jos itse aloittaisi vaikkapa absolutismilla ja pornosta kieltäytymisellä. Ei pitäisi olla mahdotonta kiihkouskovaiselle. Ap

Vierailija
10/10 |
22.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa. Ei tuosta vuosien tekohengittämisestä mitään tule. 
Sori kun sanon näin suoraan. Joskus ihan oikeesti se rakkaus ei vaan riitä. 

Mitä pitäisi tapahtua, että hyväksyt että ei tuosta tule mitään? Missä sun rajat menee? 
Miehelle parempi joku uskon jakava nainen ja sulle joku selväjärkinen mies. Olet yrittänyt jo tarpeeksi. Anna itsesi luovuttaa tuosta suhteesta. Ei sen noin vaikeaa kuulu olla, vuositolkulla. 

Niinpä. Luulen vain että mies ei siksi ole irrottanut, koska tietää että sellainen uskon jakava nainen vaatisi häneltä myös itseltään tarkempaa uskon noudattamista. Nyt vaatimukset kohdistuvat minulle ja siihen millaisen naisen hän haluaa. Jos kysyn mitä hän itse aikoo tehdä miehenä näiden uusien arvojen eteen parisuhteessa, menee hiljaiseksi. Tuntemani kristityt naiset ovat hyvin tietynlaisten miesten kanssa ja odottavat perinteikästä ja perhekeskeistä käytöstä myös miehilt. Ei se mene niin, että kunhan mies muistaa sanoa olevansa uskossa niin voi jatkaa omaa elämäänsä kuten ennenkin, mutta naisen pitäisi jäädä tekemään lapsia kotiin koska Jumala niin käskee. Mies ei ole esim. raamatussa kiinnostunut ohjeista aviomiehelle, vaan siitä mikä on naisen tehtävä ja miten voisi soveltaa sitä ohjetta minuun pikkuhiljaa... Voisin ottaa tosissani, jos itse aloittaisi vaikkapa absolutismilla ja pornosta kieltäytymisellä. Ei pitäisi olla mahdotonta kiihkouskovaiselle. Ap

Eli mitä sellaista miehesi siis ei tee, mitä vaatii sinulta? Ei jää hoitamaan lapsia kotiin vai?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan yhdeksän