Onko makeanhimo perinnöllistä?
Minulla oli lapsuudessa 1980luvulla aina kotona keksejä, pullaa, karkkeja ja jäätelöä. Mitään erityistä karkkipäivää ei ollut, mutta ei ketään oikein kiinnostanut syödä makeaa ja usein äidin leipomia pullia (joita epäilen, että leipoi terapiasyistä) heitettiin jatkuvasti linnuille.
Lasteni isällä on kamala paine aina syödä karkkia tai pullaa tai keksiä, kunhan sellaista on tarjolla. Miehen perheessä oli karkkipäivä.
Minun ja mieheni yhteisessä kodissa ei ole ollut karkkipäivää, vaan on ollut karkkilaatikko, josta saa aina ottaa, kun karkkihimo iskee. Minä täytin karkkilaatikkoa sitä mukaa, kun se tyhjeni. Kävikin niin, että meidän lapsemme eivät syöneet karkkilaatikosta juuri koskaan, mutta lasten kaverit reidasivat karkkilaatikon koko ajan, ja erityisesti nämä "karkkipäivälapset".
Mutta olen alkanut pohtia olisiko niin, että meidän lapsemme ovat vain saaneet minun - ja sukuni - tavan olla tykkäämättä mitstään sokerisesta?
Onko sokerinhimo geeneissä?