Milloin koit olevasi ulkopuolinen?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Kun unohtu avaimet ja muia ei ollukaan kotona.
Etkö ikinä ole kokenut ulkopuolisuutta siellä missä on muita mm koulussa tai töissä? Ap
Olen aina isommassa porukassa ulkopuolinen, koska sinne muodostuu aina jengejä ja hierarkioita joita hiljaisesti kieltäydyn tunnustamasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina isommassa porukassa ulkopuolinen, koska sinne muodostuu aina jengejä ja hierarkioita joita hiljaisesti kieltäydyn tunnustamasta.
Mulle tällaisten ryhmien sisäisten hierarkioiden lukeminen on tosi haastavaa. Inhoan klikkejä ylipäätänsä.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä ja joka paikassa siitä lähtein kun olin noin 4 vuotias.
Emotionaalisesti etäiset vanhemmat?
Oikeastaan aina. Toisaalta olen usein näennäisesti sosiaalinen, mutta sisäisesti haaveilija, tarkkailija, outsider. Kotini oli rakastava, nuorena hyviä ystäviä, samoin aikuisiällä. Silti olen ulkopuolinen koko maailmassa, onnellisin yksinäisyydessä.
Olen aina ollut ulkopuolinen. En tiedä miksi.
Milloin olen kokenut kuuluvani johonkin? En koskaan.
Viimeksi työpaikan tiimipalaverissa, kun pomo kertoi taas uusista säännöistä, rajoituksista ja muista ankeutuksista työhömme. Kiehuin kiukusta ja vitutuksesta, muut vain hymyili ja kiitteli ja oli niin positiivisia ja iloisia. Vtun pellet 😡
Olin homobileissä bottom-asennossa mutta kukaan ei tullut.
Vierailija kirjoitti:
Olin homobileissä bottom-asennossa mutta kukaan ei tullut.
Mitä ne muut homppelit teki? Joivat Sinisiä enkeleitä, juorusivat julkkiksista ja kuuntelivat Village Peoplea? Vai mitä?
Joskus lapsena, kun oltiin muutettu uuteen kotiin ja ympäristöön kauemmas vanhoilta kotipihoilta etten tuntenut ketään lähistöllä. Poikaporukka pyysi mukaan leikkimään johon vastasin sävyyn "no miksi hitossa tulisin?". Ei ne mitään pahaa tahtonut, mutta jostain syystä en vaan tahtonut kaveerata niiden kanssa. En tiedä miksi. Aivan sama sattui uudestaan 6-7 vuotta myöhemmin opiskeluajan asuntolassa, kun puolet asuntolasta olivat ikkunani ulkopuolella ja pyysivät mukaansa johon reagoin aggressiivisesti. Jättivät rauhaan. En edelleenkään tiedä miksi. Jotenkin en vaan helposti lähde muiden mukaan, vaan valitsen itse ne henkilöt keiden kanssa kaveeraan. Ehkä toi on juurikin se.
Kun unohtu avaimet ja muia ei ollukaan kotona.