Saatko hyvän mielen muiden auttamisesta?
Minä en. Lähinnä ärsyttää, kun joutuu näkemään vaivaa muiden takia.
Kommentit (12)
Ja siis en koskaan tarjoa apuani muille, vaan minulta aina pyydetään apua.
Tietysti jos kyse on minulle läheisistä ihmisistä. Koska voimavarani ovat vähäiset niin en edes auta tuntemattomia ihmisiä. Enkä koe siitä syyllisyyttä.
En pakollisesta auttamisesta. Esim. hoivatyö vain kuluttaa, jos ei ole sellainen päivä, että jaksaisi toisia auttaa. Hyvänä päivänä taas on ihan mielissään, että on saanut olla avuksi. Joskus asiaa ei edes sen kummemmin ajattele, vaan sitä vain auttaa, kun kerran on sillä alalla. Paras mieli tulee omien läheisten auttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
En. Ei mua ole koskaan kukaan auttanut.
Vanhempasi lappasivat lusikkaa suuhusi puolestasi, kun et vieä osannut itse. Ja varmasti montaa muutakin ovat tehneet sinua auttaakseen.
Saan, jos asia on sellainen että pystyn auttamaan. Erityisen mukavaa on, kun joku muistaa saamaansa apua vielä vuosikymmenien jälkeenkin.
Tottakai, ja myös itseni auttamisesta. Mun dopamiinierityksessä ei ole mitään vikaa. Olen terve ihminen.
Jos apua kaivataan ja halutaan ottaa vastaan, niin kyllä. Jos apua periaatteessa ollaan vailla, mutta käytännössä mikään ei kelpaa, niin ei siitä auttajakaan hyvää mieltä saa.
Esimerkkinä nämä ns. vähävaraiset, jotka heittelee ruoka-avusta saamiaan syömäkelpoisia ruokia pitkin pihoja, kun ei sovi omaan makuun eikä jostain syystä siinä jonossa voi sanoa, että nämä tuotteet voi antaa jollekin muulle. Tai toisena esimerkkinä joululahjakeräykseen tulleet toiveet, joissa toivotaan vain mahdollisimman kallista lahjaa. Herää kysymys, meneekö uusi puhelin/ tabletti/ konsoli oikeasti lapselle vai ottaako vanhempi sen itselleen tai myykö eteenpäin.
Muitakin esimerkkejä on ja on toisaalta myös ihmisiä, jotka tyrkyttävät apuaan silloin kun sitä ei kaivata tai sellaisella tavalla, joka nöyryyttää avun saajaa.
Useimmiten saan, mutta riippuu kans vähän siitä autettavasta. Tullut vastaan myös sellaisia, jotka pitävät antamaani apua hölmönä, nauraa röhöttävät, kuinka helposti onnistuivat hyväksikäyttämään ja vedättämään, varastavat kaiken, minkä voivat ja tekevät rikoksia päälle. Näitä ihmisiä en enää auta.
Ennen tykkäsin auttaa enemmän ja pidin siitä aidosti. kunnes tajusin et monesti ne ihmiset joita autetaan, on vähän sellaisia moniongelmaisia, joilta ei ongelmat lopu.
Usein myös ihmistä, joka auttaa mielellään saatetaan yrittää käyttää hyväkseen. Eli joo, olen hiukan kyynistynyt.
Tulee varsin kiusaantunut olo, etenkin jos kasvotusten.
Muiden auttamiseen voisi kehittää veron öbäöt 17,6%.
En. Ei mua ole koskaan kukaan auttanut.