Suomea uhkaa veropohjan eikä huoltosuhteen rapautuminen

Eläkekeskustelussa yhdistyy kaksi sitkeää uskomusta: työikäiset ovat loppumassa, eikä verotusta voida kiristää. Tästä voisi päätellä, että hyvinvointivaltiota on pakko karsia.

Kumpikaan uskomus ei kestä tarkempaa tarkastelua. Suomen väestörakenne mahdollistaa hyvinvointivaltion rahoittamisen jatkossakin, eikä verotuksemme ole erityisen kireää verrokkimaihimme nähden.

Suomen kokonaisveroaste ei ole kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen korkea. Kun työmarkkinaeläkkeetkin otetaan huomioon, kokonaisveroaste oli Eläketurvakeskuksen aineistoon perustuvan laskelman mukaan Suomessa 42 prosenttia vuonna 2020, kun se oli Tanskassa noin 55, Ruotsissa 47 ja Norjassa 43 prosenttia. Seitsemästä verrokkimaasta vain Saksassa veroaste oli alempi kuin Suomessa.

Jos kokonaisveroaste olisi pysynyt 2000-luvun alun tasolla, julkisen talouden tulot olisivat selvästi nykyistä suuremmat. Ehkä velkajarruakaan ei tarvittaisi.

Veropohjaa voidaan tiivistää, tehottomia verotukia voidaan karsia, ja verotuksen painopistettä voidaan siirtää kohteisiin, joissa verotus haittaa kasvua vähiten. 

Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksesta luopuminen voisi jopa tukea talouskasvua.

Vieraskynä | Suomea uhkaa veropohjan eikä huoltosuhteen rapautuminen

https://www.hs.fi/nakemys/art-2000012342994.html