Ihmiset eivät oikeasti kuuntele toisiaan
Kun toinen puhuu, niin ajatus on jo siinä, miten voi omasta kuplastaan käsin sanoa seuraavan kommentin. Eli väitän, että harvoin kuunnellaan oikeasti, siten, että mietittäisiin toisen argumenttia tosissaan.
Kommentit (13)
Minä olen se tärkein. Et sinäkään täällä haluaisi olla, mutta ajatuksesi on niin helvetin tärkeitä, että sinun on pakko notkua täällä aamusta iltaan kertomassa miten kaikki tuntuu aina väärältä.
Aloitus on oikein oivallinen esimerkki siitä miten keskitymme muiden epäonnistumisen listaamiseen. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen. Joudumme siis sietämään jonkun verran sitä epätäydellisyyttä. Voimme valita sen ketkä pidämme elämässämme, mutta täydellisyyttä emme voi vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oikein oivallinen esimerkki siitä miten keskitymme muiden epäonnistumisen listaamiseen. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen. Joudumme siis sietämään jonkun verran sitä epätäydellisyyttä. Voimme valita sen ketkä pidämme elämässämme, mutta täydellisyyttä emme voi vaatia.
Suurin osa ei tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää muita. Ei minulla (tietääkseni) ole ystäviä, jotka eivät kestä seuraani, koska olen epätäydellinen, inhmillinen nainen ja välillä kerrassaan rasittava ja pöhkö omien juttujeni kanssa. Ihan hyvin me juttuun tullaan. Samoin minä kestän läheisten ihmisten iänikuisia komplekseja, koska juuri ne tekevät heistä sen ihmisen, josta pidän.
Ihmisellä on nykyään 8 sekunnin keskittymiskyky.
Ihminen voi kasvaa, kehittyä, oppia. Tieto ja tiedostaminen on a ja o. Mutta tahto ratkaisee. Miksi me muuten opettaisimme lapsia koulussakaan, jos emme uskoisi muutokseen ja kehittymiseen. Sivistykseen.
Ehkä sivistynyt keskustelu voi nykypäivin huonosti.
En ole törmännyt tuohon ongelmaan. Mulla on ystäviä, jotka puhuu ja kuuntelee ja joita kuuntelen ja joille puhun. Te kuvailitte pinnallisia tuttavuuksianne.
Kaipa se on niin, että millä mitalla te muillle mittaatte, sillä mitalla teille mitataan. Sitä saa mitä antaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oikein oivallinen esimerkki siitä miten keskitymme muiden epäonnistumisen listaamiseen. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen. Joudumme siis sietämään jonkun verran sitä epätäydellisyyttä. Voimme valita sen ketkä pidämme elämässämme, mutta täydellisyyttä emme voi vaatia.
Emmekä varsinkaan, ellemme itse ole täydellisiä.
Mun ystävät ei ole täydellisiä enkä ole itsekään, mutta totta vieköön meiltä onnistuu syvällinen keskustelu. Me kuuntelemme ja muistamme mitä toiset on sanoneet. Vakka kantensa valitsee ja typerillä on typeriä ystäviä.
Tuo sopii parhaiten julkiseen keskusteluun kun ollaan eri mieltä jo lähtökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oikein oivallinen esimerkki siitä miten keskitymme muiden epäonnistumisen listaamiseen. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen. Joudumme siis sietämään jonkun verran sitä epätäydellisyyttä. Voimme valita sen ketkä pidämme elämässämme, mutta täydellisyyttä emme voi vaatia.
Suurin osa ei tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää muita. Ei minulla (tietääkseni) ole ystäviä, jotka eivät kestä seuraani, koska olen epätäydellinen, inhmillinen nainen ja välillä kerrassaan rasittava ja pöhkö omien juttujeni kanssa. Ihan hyvin me juttuun tullaan. Samoin minä kestän läheisten ihmisten iänikuisia komplekseja, koska juuri ne tekevät heistä sen ihmisen, josta pidän.
Mun ystävät ei harrasta "komplekseja" eikä "konflikteja" enkä harrasta niitä itsekään. Tunneasioista voi puhua ihan tunteilemattakin, analyyttisesti ja tosiasiathan voi aina tarkistaa. Pinnallisuus korreloi matalan ÄO:n ja matalan koulutuksen kanssa.
N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oikein oivallinen esimerkki siitä miten keskitymme muiden epäonnistumisen listaamiseen. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen. Joudumme siis sietämään jonkun verran sitä epätäydellisyyttä. Voimme valita sen ketkä pidämme elämässämme, mutta täydellisyyttä emme voi vaatia.
Suurin osa ei tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää muita. Ei minulla (tietääkseni) ole ystäviä, jotka eivät kestä seuraani, koska olen epätäydellinen, inhmillinen nainen ja välillä kerrassaan rasittava ja pöhkö omien juttujeni kanssa. Ihan hyvin me juttuun tullaan. Samoin minä kestän läheisten ihmisten iänikuisia komplekseja, koska juuri ne tekevät heistä sen ihmisen, josta pidän.
Mun ystävät ei harrasta "komplekseja" eikä "konflikteja" enkä harrasta niitä itsekään. Tunneasioista voi puhua ihan tunteilemattakin, analyyttisesti ja tosiasiathan voi aina tarkistaa. Pinnallisuus korreloi matalan ÄO:n ja matalan koulutuksen kanssa.
N
Koska haluamme nostaa itseämme ja laskea muita, tulkitsemme muiden viestinnän pinnalliseksi ja omamme syvälliseksi. Suojelemme itseämme torjumalla sen, mitä emme voi saavuttaa, täydellisyyttä.
Harvassa on hyvät kuuntelijat, saatika keskustelijat, ainakin Suomessa.
Kuuntelemattomuus on tyypillistä bessewissereille ja ihmisille, joilla on valtava tarve tulla kuulluksi. Itseäni tämä ei enää haittaa, nuorempana ärsytti. Joidenkin ihmisten seurassa otan vain nojaan henkisesti taaksepäin ja kuuntelen. Päivän hyvä työ, helppo toteuttaa. Usein oppii mielenkiintoisia asioita. Oma kuulluksi tulemisen tarve on väistynyt, tiedän kuka olen. Tärkeät ihmiset kuuntelevat minua ja kysyvät myös kysymyksiä.
Ja puheliaimmilla on aina kiire sanoa seuraava oma juttunsa tai tarinansa, välittämättä ollenkaan vastapuolen kuulumisista. Sellaista se on, kannattaa valita seura hyvin.