Omaishoitajat ja muut, jotka hoidatte tosi paljon läheistänne
Tehdään vinkkiketju! Mistä saa virtaa ja energiaa ja mikä toimii arjessa tai mitkä ovat voima-ajatuksia? Jokaisella on tietysti oma tilanne, mutta jotain yhteistäkin ehkä. Minulla auttaa paljon pieni annos mielialalääkettä, mahdollisimman runsas urheilu, kissan silittäminen ja se että yritän katsoa paljon komediaa, myös mustaa komediaa. Usein tämä elämä ei tunnu mitenkään niin kovaltakaan, ajattelen, että tämä on arvokasta. Joskus tietysti v-tuttaa.
Kommentit (6)
Jos joskus pääsis ihan täysin irti siitä vaikka viikoks muualle.
Ala opiskelemaan jotain. Suosittelen vaikkapa EU-asioita ja jos se ei riitä, tähtitiedettä. Omat asiat pysyvät sitten jotakuinkin oikeassa mittasuhteessa, kun voi olla iloinen siitä, että ei tarvitse ainakaan EU-asioista huolehtia. Tämä tuli mieleen, kun olin menossa avoimen yliopiston tenttiin. Siinä ihmettelin, että mitähän hyötyä tästäkin on. Totesin siinä tuon edellä kirjoittamani, että riittää kun huolehdin omaisen asioista eikä tarvitse EU-asioita miettiä yhtään enempää sen tentin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Lepo on ainoa asia joka auttaa varmasti, liikunta voi olla lyhyellä tähtäimellä haitallista vaikka se parantaisi pidemmän päälle stressin sietokykyä.
Tottakai tilanteen mukaan. Mutta mahdollisimman hyvä itsestä huolehtiminen on hyvin tärkeää ja edellytys sille että voi kestää edes haastavia tilanteille. Eli lepo + ruoka + liikunta + sosiaaliset suhteet niin hyviksi kuin mahdollista. Näitä pitää tietoisesti huolehtia mahdollisimman paljon ja hyvin, vaikka se ei tunnu yhtä houkuttavalta kuin syödä sohvalla suklaata yksin ja skrollata.
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus pääsis ihan täysin irti siitä vaikka viikoks muualle.
Ainakin Helsingissä saa kyllä omaishoidettavan 3 vrk/kk hoitoon (siis jos on koko ajan hoidettava, muussa tapauksessa päiviä on kai vähemmän). Sen voi laittaa putkeen niin periaatteessa saat sen viikon kerran kahteen kuukauteen ja voit mennä vaikka ulkomaille silloin. Ei sekään ole aina niin helppoa, hoidettava ei ehkä halua mennä hoitopaikkaan, mutta kokemuksesta voin kertoa että ne ovat ihan kivoja paikkoja ja homma sujuu turvallisesti. Noin muuten suosittelen, ettei kannata haaveilla siitä täydestä irtiotosta, koska se ei välttämättä ole sitä mitä haaveilee. Siinä vaan nukkuu ja sit kun univelka on ohi, ihmettelee että mitä oikein tekisi ja kun hoidettava palaa niin puoli päivää ja sama ruljanssi jatkuu. Eli kannattaa hakea helpotusta ihan siihen arkeen, eikä haaveilla että arkea ei olisi.
Lepo on ainoa asia joka auttaa varmasti, liikunta voi olla lyhyellä tähtäimellä haitallista vaikka se parantaisi pidemmän päälle stressin sietokykyä.