Lasteni isä ja lapseton miesystävä

Olin lasteni (2) isän kanssa yhdessä 11 vuotta. Sinä aikana kasvoimme nuorista opiskelijoista aikuisiksi mutta mies ei vaan osannut kypsyä isäksi. Hän laittoi itsensä ja oman mukavuutensa ja elämän hauskuuden aina etusijalle. Mun piti oikeasti muistuttaa vähän väliä että hei, sulla on kaksi lasta, sä olet isä, ne tarvitsevat sua ja sun huomiota ja rakkautta, sitä että sä annat niille aikaasi. Hän lupaili ja lupaili mutta mikään ei muuttunut. Ei mies lapsille ilkeä ollut eikä huutanut tai mitään, mutta meni aina vaan omia menojaan, eikä kiinnostunut miten lapsilla meni päiväkodissa ja koulussa, oliko lämpimät vaatteet, onko ruokaa. Pelasi tietokonepelejä, vietti aikaa kavereiden kanssa, oli tavallaan kolmas lapsi mulle. Kuin lasten etäinen isoveli. 

Näin jälkeenpäin olisi pitänyt tajuta ajoissa ja lopettaa suhde jo toisen lapsen tulon jälkeen, mutta tämmöset asiat tajuaa vasta jälkeenpäin kun on ensin tuhlannut monta vuotta luullen että asiat muuttuvat. 

Nyt oon ollut melkein 2 vuotta yhdessä nykyisen miesystävän kanssa. Hän on jäänyt lapsettomaksi vasten tahtoaan, oli pitkään ekassa suhteessaan jossa lapsia ei tullut biologisista syistä vaikka mitä keinoja yrittivät ja toivoivat. Hän jäi siis ilman biologisia lapsia, mutta silti hän on ISÄ. Hänen ei ole tarvinnut mitenkään kasvaa sisään lapsiperheen arkeen ja opetella asioita, vaan jotenkin hän on ihan nuoresta asti ollut varma että haluaa omia lapsia. Hänen ajattelutapansa, toimintansa, kommunikointinsa, kaikki on aina ihan luonnostaan lasten etujen mukaista. Ei koskaan laita itseään perheen edelle. Hänkin pelaa tietokonepelejä mutta vain jos lapset ovat nukkumassa tai muissa touhuissa. Sydän särkyy ettei tuo mies saanut omia lapsia. Lapset on hänen kanssaan päivittäin, oman isänsä kanssa voi mennä pari kuukauttakin etteivät näe koska isä siirtää koko ajan seuraavaan ja seuraavaan viikonloppuun kun on niin paljon kaikkee. 

Tän viestin tarkoitus ei ole sanoa yleisesti lapsettomista ja lapsia saaneista miehistä mitään, vaan kertoa vain kaksi yksittäistapausta jotka sattuivat mulle. Joskus se menee näinkin. Tän takia tunnen kylmät väreet aina kun kuulen jonkun selittävän kuinka jotain tajuaa vasta kun saa omia lapsia ja sitten ymmärtää mitä tosi rakkaus on - no mun lasten isä ei todellakaan tajunnut mitään tai muuttunut mihinkään. On myös kamalaa kuulla että joo sillä ei oo lapsia se ei tajua se on itsekäs - no mun miesystävä todellakin tajuaa, joka asiassa. 

Kuten sanottu, joskus se menee näinkin päin. En yritä haastaa tai väittää mitään. Miten tästä näin pitkä teksti tuli, joku joskus sanoi ettei täällä kukaan lue yli kolmen lauseen viestejä.