Lapsena perheessäni valvottiin yöt ja nukuttiin päivät

Erikoinen ongelma jota en usko (toivottavasti) monen lapsuuden perheessä olleen, mutta haluan avautua asiasta.

Lapsena perheeni valvoi yöt ja nukkui päivät. Tämän mahdollisti sen että äitini oli työtön yksinhuoltaja. Minun lisäkseni oli toinen sisarus, ja olimme molemmat kotikoulussa. Äiti ei jostain syystä halunnut nukkua normaalien ihmisten aikaan ja nukkumaanmeno aina venyi ja venyi. Talvella ei nähnyt päivänvaloa ollenkaan (siis kirjaimellisesti) kun oli aina silloin nukkumassa. Teimme nukkumaanmenotoimia aina noin klo 7-8 aikaan aamulla. Menimme nukkumaan noin klo 8-11 ja heräsimme klo 15-18. Täysi-ikää lähestyessä minua ärsytti tämä unirytmi, olisin halunnut nukkua normaalien ihmisten aikaan. Nukuin kyllä joskus yöllä salaa, mutta joskus äiti tuli huoneeseen ja suuttui että miksi nukun niin paljon, ja nyt ei ole nukkumisaika, nuku päivällä. Lisäksi meillä oli tietysti myös ruoka-ajat yöllä ja suihkuun sai mennä vain aamuyöllä.

Nyt aikuisiällä herään aikaisin aamusta ja menen aikaisin illalla nukkumaan. En enää koskaan valvo öitä tai nuku päivällä. Jollain muulla samanlaisia kokemuksia? Tai jotain muita outoja juttuja lapsuudenperheestä?