Vahinkoraskaus! Oon tosi kusessa...
Ihan ajattelin vaan tilittää, kun en oikein kellekään uskalla vielä ääneen sanoa, kun ei mieskään tiedä vielä...
Siis todellinen vahinkoraskaus pamahti ja olen ihan pihalla! Ja ennenkun joku tulee avautumaan seksin yhteydestä raskauteen, niin kerrottakoot, että käytettiin ehkäisyä ja sen lisäksi en yleensä ovuloi. Eli mahdollisuus raskauteen on likimain olematon, mutta tässä se kuitenkin nyt on! :O
Onko jollain jotain vinkkiä, millä pitää mies järjissään uutisen kanssa, tulee nimittäin olemaan ERITTÄIN järkyttynyt ja pettynyt.Eikä varmasti töissäkään hurrata, olen toinen isoista vastuunkantajista isossa projektissa. Huh ja hui sanon vaan...
Abortti kaikessa hiljaisuudessa olisi tietenkin mahdollinen, mutta en varmaankaan siihen pystyisi.
Onko jollain jotain vinkkejä lähinnä tuon miehen suhteen?!
Kommentit (3)
Lähinnä pointtina oli kai se, ettei työnantajankaan puolelta ole suuria ilonpurkauksia odotettavissa asian tiimoilta. Joillekin pomoille työ voi olla tärkeämpi kuin alaisen lisääntyminen.
...siis työnantajalle? Miksi tuollaisissa elämän suurissa kysymyksissä pitäisi edes ajatella, mitä työantaja ajattelee. Kuten aiemmin sanoin, ei mikään työ ole noin tärkeä.
Lähinnä pointtina oli kai se, ettei työnantajankaan puolelta ole suuria ilonpurkauksia odotettavissa asian tiimoilta. Joillekin pomoille työ voi olla tärkeämpi kuin alaisen lisääntyminen.
Voi ap, ei kai auta kuin puhua asiasta miehen kanssa. Itse hänet parhaiten tunnet: onko parempi pohjustaa asiaa ensin pikkuisen, vai nostaa kissa kerralla pöydälle. Muistuta vielä, ettei tilanne ole mitenkään sinun syytäsi tai omaa aikaansaannostasi, vaikka sinä biologisista syistä oletkin se, joka on raskaana.
Aborttia ei kannata tehdä, jos hiukkaakaan epäilyttää. Se ei ole mikään läpihuutojuttu henkisesti. Lapsi on kuitenkin iloinen asia, ja elämä kantaa. Kaikki järjestyy vielä, usko pois.
Paras varmaan tottua tuohon ajatukseen ja puhua avoimesti tulevasta lapsesta miehen kanssa. Mikä työ voi olla tärkeämpi kuin oma lapsesi?