Työttömyyden kokemus muuttunut

Olin työttömänä muutaman kuukauden nuoruudessa ja muistan miten vaikeaa aikaa se oli minulle. Asuin pienellä paikkakunnalla, ja ei ollut oikein mitään tekemistä, oli talvi ja pimeää. Rahaa oli vähän käytettävissä. Se oli  aikaa ennen tietokoneita, tietokonepelejä, nettiä ja somea. TV:stä tuli vähän ohjelmaa myös. Työttömäksi joutuminen oli jotenkin häpeällistä pienellä  paikkakunnalla. Ja siihen aikaan työvoimatoimistossa piti käydä paikan päällä ja tavata virkailija kasvokkain. Sama koski toimeentulotukea.

Nyt on pitkä työura takana ja ikää lähes 60 v. Nykyään suhtaudun työttömyyteen ihan eri tavalla. En enää kärsi työttömyydestä. Asun kaupungissa ja joka päivälle on jotain tekemistä josta nautin. En ole yksinäinen. Työttömyys ei enää tunnu häpeälliseltä. Kieltämättä vietän paljon aikaa myös netissä ja katson paljon televisiota. Tulot riittää kohtuullisesti koska ei ole velkoja ja on vähän säästöjä.

Muistan nuoruudesta että työssäkäynti oli mukavaa, sosiaalista eikä liian rankkaa vaan työn ohessa jaksoi myös harrastaa. Vuosien myötä työssäkäynti on mennyt yhä vaativammaksi ja jotenkin työyhteisö ei enää ole niin kollegiaalinen ja sosiaalinen. Työn ilo ja motivaatio on vähentynyt. Toki ikäkin vaikuttaa mutta kyllä suomalainen työelämä on muuttunut paljon ja koko ajan on jotain uusia vaatimuksia.

Kai tämä on sitten ihan normaalia eläkeiän lähestyessä. Kokemuksia?