RuisRock korostaa kansan jakautumists proletariaattiin ja eliittiin

Siellä on se yleinen puoli, jonne pääsylipustaan oman päiväpalkkansa maksanut valtaväestö marssii kuin siat karsinaansa. Siellä se rypee polviaan myöten mutavellissä taivaan armoilla litkien tuntipalkkansa verran maksavaa huoneenlämpöistä markettiolutta, syö höyrytettyä mikropizzaa kertakäyttölautasilta, tekee tarpeensa ja panee kuin elukat tunkkaisissa bajamajoissa, joihin on kymmenien metrien jonot. Puolen yön jälkeen se kävelee humalassa hoiperrellen kilometrin matkan lähimpään linja-autoon ja yönsä se nukkuu teltoissa Artukaisten sänkipellolla.

Sitten on VIP-puoli, jonka alue kattaa kenties miellyttävän Ruissalon kansallispuiston alueen (en ole aivan varma tästä, koska en ole käynyt Ruississa 10 vuoteen enkä silloinkaan VIP-puolella). Sinne kokoontuvat vapaalipuilla erinäiset turhat julkkikset, silmäätekevät pintaliitäjät ja maatamme ulkomaiden globalisteille, ylikansallisille korporaatioille ja finanssimiehille myyvät luikuripoliitikot. Siellä sipsutellaan siististi korkokengillä vankalla maaperällä valkoviinilasikädessä, syödään kaviaaria, tarpeet tehdään puhtaisiin posliinikäymälöihin jne. Illan päätteeksi jatketaan kokaiininhuuruisia bileitä yksityisjahdeilla meren selällä tai matkataan limusiinin kyydissä luksushotelliin.

RuisRockissa juhlii samanaikaisesti kaksi eri Suomen kansaa, fyysisesti niin lähellä, mutta tosiasiallisesti niin kaukana toisistaan.