Kiusaamisen arvet eivät katoa

Minua kiusattiin isolla porukalla, kun olin seiskalla ja kasilla. Nyt olen melkein neljäkymmentä ja tuo aika vaikuttaa elämääni yhä.

Olen maksanut terapiasta, kärsin masennuksesta, kamppailen itsetuhoisten ajatusten kanssa aina silloin tällöin. En ole kyennyt muodostamaan kestäviä ihmissuhteita enkä siksi ole saanut parisuhdetta. Ylipainoa on kertynyt, koska minun on vaikea liikkua julkisilla paikoilla, joissa voi kohdata muita ihmisiä. Olisin halunnut lapsia, mutta masennuksen takia en varmaan pystyisi huolehtimaan heistä. Suurin unelmani äitiydestä ei toteudu.

En halua kiusaajilleni mitään pahaa, mutta haluaisin tietää, ajattelevatko he koskaan sitä, mitä tekivät minulle. Kaduttaako heitä yhtään, sen tahtoisin tietää.

Opettajia en syytä, koska en koskaan kertonut heille kiusaamisesta. En kertonut siitä kenellekään, koska ajattelin, ettei siitä olisi hyötyä. Nyt aikuisena toivon, että olisin kertonut.