Miksi et anna apua sukulaiselle, naapurille, kaverille?
Miksi olet päätynyt siihen, että et anna aikaasi ja vaivaasi muille? Olen miettinyt että miksi monet ihmiset eivät anna pientäkään apua niille, jotka sitä tarvitsevat? Eivät ehkä edes omalle suvulle. Pelkäättekö, että jos annatte vähän apua niin sitten oletta antaneet pikkusormen ja olette kaikesta vastuussa? Ajatteletteko, että jos vaikka kerran hoidatte naapurin lasta niin sitten hän on aina hoidossa? Vai mikä on syy? Asiat menisi paljon paremmin jos kaikki auttaisivat vähän mahdollisuuden mukaan. Mikä pelottaa? Ajattelisin että voi ne rajat vetää siihen mikä itselle sopii, esim että nyt voin auttaa, mutta en ehdi ensi viikolla? Ettekö te uskalla sanoa?
Kommentit (11)
Ei ole mistä antaa. Sen vähän avun, mitä jaksan antaa, annan sisaruksilleni ja heidän perheilleen.
Autan jopa tuntematonta, sukulaisista puhumattakaan, jos ovat sellaisessa hädässä, jossa pystyn auttamaan.
Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa.
Mikä tämä apujankuttaja oikein on?!
Ensin apua ei pyydetä ja sitten puhistaan että yksin kaiken joutuu tekemään kun kukaan ei auta. Ilmeisesti pitäisi olla ajatustenlukija kaiken muun lisäksi.
Ei auta jos ei välitä, on julma ja ilkeä.
Apua pitäisi antaa niille, jotka ovat sen ansainneet, mutta ottaa pois niiltä, jotka väärinkäyttävät sitä.
Jos kysyt yleisesti, miksi ihminen ei auta sukulaista, naapuria tai kaveria, syitä voi olla monia, eikä niitä voi päätellä varmasti ulkopuolelta.
"Autuaampi on antaa kuin ottaa" on raamatullinen sanonta, jonka mukaan toisten auttaminen ja antaminen tekee ihmisen onnellisemmaksi ja siunatummaksi kuin saaminen.
Eipä ole apua pyydetty, enkä sitä ala tuputtamaankaan väkisin.