Toisella paikkakunnalla opiskelevan nuoren käynnit kotona
Kuinka usein teidän täysi-ikäinen nuori käy vanhempiensa luona, jos välimatkaa opiskelupaikkakunnalle on vaikka 2 tunnin bussimatka? Ja miten olette jakaneet käynnit, jos kyseessä on eroperhe? Jatkaako nuori yhä joka toinen viikonloppu/käyntikerta toisella vanhemmalla?
Kommentit (15)
Minä asuin opiskellessani samalla paikkakunnalla kuin äitini. Vanhempani olivat eronneet jo kauan sitten ja isäni asui toisessa kaupungissa. En minä käynyt äidilläni edes joka kuukausi, isälläni pari kertaa vuodessa.
Minulla oli avovaimo, omat ystävät ja harrastukset opiskeluiden, sekä töiden lisäksi. Ei siinä ehtinyt vanhempien nurkissa luuhata.
Aika harvoin käyvät, n parin kuukauden välein. Aikuinen päättää itse missä käy. Omat lapseni eivät käy isänsä luona ollenkaan.
Muutaman kerran vuodessa. Toisinaan on nähty sitten opiskelukaupungissani kahvilla tms kun vanhemmilla on kaupungissakäyntiä.
Juhlapyhät ja silloin tällöin kun koulu ja työt antavat myöden. Nyt on tänään tulossa tänne ja palaa kotiinsa sunnuntaina.
Aika outoa olisi jos tuossakin vaiheessa vielä pitäisi noudattaa jotain joka-toinen-kerta-sääntöä. Kyllä aikuinen ihminen itse ratkaisee kenen kanssa on tekemisissä ja jos ei halua käydä jomman kumman vanhemman luona, niin siinä on vanhemmalla peiliin katsomisen paikka.
Meillä käyvät hyvin vaihtelevalla tahdilla kotona eli välillä harvemmin, välillä useammin sen mukaan miten elämä menee. Haluavat kuitenkin selvästi olla tekemisissä ja reissata meidänkin kanssa, vaikka omaa elämääkin on.
Oma lapsi asuu 400 km päässä, ja käy kotipaikkakunnalla muutaman kerran vuodessa. Toki tähän vaikuttaa se, että hänellä on aika paljon viikonlopputekemistä opiskelupaikkakunnalla, kun valmentaa siellä urheilujunnuja, ettei siis kauden aikana usein ehdikään. Ja nyt kesällä vielä vähemmän, kun on kesätyöt.
Mun luokse lapsi yleensä tulee, ja isäänsä näkee ehkä yhden yön visiitin verran tai joskus lähtöpäivänä viettävät aikaa yhdessä aamusta junan lähtöön.
Mutta meillä ei oltu viikko-viikko -systeemissä ennen lapsen omilleen muuttoakaan, vaan lapsi kävi isällään aina satunnaisemmin (oli jo 16 kun tuli ero), joten sama tyyli on jatkunut myös nyt kotoa muuton jälkeen.
Meillä "muksu" neljän tunnin matkan päässä ja käy kotona kun ehtii eli ehkä neljä kertaa vuodessa.
Muuten olemme yhteydessä jotakuinkin päivittäin.
Meillä lapsi on halunnut pitää itse kiinni joka toisesta isäviikonlopusta, saa nähdä, mitä tekee opiskelemaan lähdettyään.
2 kertaa vuodessa. Jos on eroperhe niin kerta vuoteen per vanhempi on normaalia. Joka viikonloppuinen vanhemmilla käyminen tarkoittaa ettei lapsella ole omaa elämää.
Kyl toi viikko viikko sopiminen on jotenkin järjetöntä. Seurannut sivusta kun jo täysi-ikäiset lapset pakotetaan vieläkin viettämään juhlapyhätkin sen luona kenen viikolle juhla sattuu... Antakaa nyt ihmeessä se nuoren itse päättää missä haluaa kulloinkin olla! Aina on tervetullut kun tulee tai on!
Kerran tai kaksi vuodessa käy ja majoittuu ystävällään. (Napanuora katkesi jo synnytyksessä.) Emme ohjaille itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevan nuoren tulemisia ja menemisiä. Hän on rakentanut oman elämänsä paikkakunnalle, jossa opiskelee.
Lapset päätti. Jos rahat oli vähissä, niin syömään usein, muutoin harvakseltaan.
He käyvät suurimpina juhlapyhinä ja ovat useamman päivän lapsuudenkodissaan.