Jos ei eron jälkeen ole tarpeeksi kauan yksin, niin vie vain ongelmat uuteen suhteeseen?

Kannattaa mielestäni olla yksin, oli eron syy mikä tahansa. Itse tein virheen ja aloin suhteeseen aika pian eron jälkeen. Niin se suhde muutaman seurusteluvuoden jälkeen päättyi ja oli käsiteltävänä kaksi eroa, kun en ollut ensimmäistäkään sisäistänyt.

Mutta kaikella on kai tarkoituksensa.... 

Ja jokainen tehköön kuinka parhaaksi näkee.

Ex saattoi olla se ongelma, mutta sinähän valitsit exän vierelle. On hyvä käydä läpi mitä näit exässä, millainen ihminen hän oli, mikä mahdollisesti muuttui, mitä aidosti haluat parisuhteelta jne?

Jos olet edelleen sitä mieltä, että ongelma oli ainoastaan eks, niin olet tosiaan ollut liian vähän aikaa yksin ja itsetutkiskelu on kokonaan tekemättä. 

Naiset puhuvat parisuhteesta, vaikka aina mukana on niiden exät. Nainen etsii pelastajaa, joka korjaisi kaikkien exien tekemät virheet ja parantaisi naisen. Todellisuudessa naiset pilaavat hyviä miehiä ns. parisuhteilla.

Minusta tuo on vähän huono ja liian yleistävä neuvo. Usein kun voi olla niinkin, että se ero on käsitelty jo edellisen suhteen aikana. Ja toisaalta jos ei ole enää ihan nuori, ja on jo kokenut sitä yksinoloa tarpeeksi, niin ei ole välttämätöntä elää minkään tällaisten yleisohjeiden mukaan.

Itse löysin mieheni heti edellisen suhteen perään. Onneksi en noudattanut tällaisia ohjeita, joita silloinkin jotkut sanoi. Että jopa pitäisi odottaa yhtä kauan kuin suhde on kestänyt ennen uutta. Mulla se olisi tarkoittanut 4 vuoden odotusta. Ja olisin menettänyt hyvän miehen ja suhteen, jonka kanssa on oltu naimisissa jo 12 vuotta ja on 2 lastakin.

Tämä on taas semmoisia neuvoja, joissa ei kannata antaa omaa elämäänsä toisten käsiin. Kannattaa tehdä minkä itse kokee hyväksi ja oikeaksi, ja antaa piut paut toisten neuvoille, jos ne eivät tunnu sopivilta. 

Ehkä suurin ongelma tässä ajattelussa että täytyisi olla yksin on, että se ensinnäkin glorifioi yksinoloa niin että siinä muka jotenkin automaattisesti käsitellään tärkeitä tunnepuolen asioita ja jalostutaan. Näin ei usein käy. Pahimmillaan yksinolo johtaa lähinnä yksinäisyyden ja kielteisten tunteiden turruttamiseen jollain, esim. pakonomainen some, pelaaminen, alkoholi. Eikä edes ilman niitä aina mitään kasvua tapahdu. Itse jo viisikymppinen, elin kerran suhteiden välissä 8 vuotta ilman pari- tai seksisuhteita. Mitään ihmeellistä ihmisenä jalostumista ei sinä aikana tapahtunut, mikä ei olisi voinut tapahtua myös parisuhteessa.

Ja tosiaan, hyvässä parisuhteessa voi myös käsitellä omia tunne-elämän asioitaan ja vanhoja haavojaan. Ei se ole niin, että täytyy aina olla yksin, että asioita voi käsitellä.