Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon liiallisesta avautumisesta?
13.04.2026 |
Oon jo yli nelikymppinen, mutta nyt asiaa pohtiessani huomaan itsestäni tiettyjä piirteitä, jotka karkottavat tiettyjä kavereita loitommas - jo teinistä lähtien. Ja se on asioiden liiallinen puiminen, pohdinta ja avautuminen. Tutustuessani uusiin ihmisiin, ensin pidän pitkään asialliset ja etäiset "mitä kuuluu" välit, jopa vuosikausia.
Mutta jos siinä tutustuu enemmän ja ihminen vaikuttaa mukavalta, luotettavalta ja sellaiselta, jolle voi jakaa elämänsä kriisejä, ongelmia ja muita, niin huomaan aina saman kaavan. Siitä ihmisestä tuleekin mulle kuuntelija ja tukija. Sitten se keikahtaa jotenkin niin, että he eivät kuitenkaan avaudu mulle samalla tavalla, vaikka odotan, että hekin voisivat kertoa mulle asioita ja voisin tukea. Mutta he eivät avaudu. Enkä kehtaa siinä tivata, että no kerro sinäkin ja minä autan sua.
Sitten nämä suhteet kuolevat pikku hiljaa sellaiseen, että he eivät enää ota yhteyttä. Sitten en minäkään kehtaa ottaa yhteyttä, kun suhde on jo mennyt sellaiseksi yksipuoliseksi, että minä kertoilen ja pohdin ja he tukevat, mutta sulkeutuvat melko pitkälle omista jutuistaan.
Mikä neuvoksi? En halua olla tällainen, vaan haluaisin sellaista, että molemmat kertovat yhtä paljon ja ettei toinen koe, että kuormitan häntä vain jutuillani ja hän on roskaämpäri mun oksennukselle.
Kommentit (10)
Sulla voi olla tarve jakaa elämän kriisejä tai ongelmia, mutta älä oleta, että muut ihmiset automaattisesti haluavat samanlaisen suhteen kanssasi. Heillä voi jo olla omat luottoihmisensä tai käsittelevät ongelmansa mieluummin muilla keinoin kuin puhumalla. Ala miettiä, millaisia muunlaisia kaverisuhteita sulla voisi olla kuin tämä avautuminen. Seuraa ja kuuntele, mitä toiset haluavat ja mihin ovat valmiita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla voi olla tarve jakaa elämän kriisejä tai ongelmia, mutta älä oleta, että muut ihmiset automaattisesti haluavat samanlaisen suhteen kanssasi. Heillä voi jo olla omat luottoihmisensä tai käsittelevät ongelmansa mieluummin muilla keinoin kuin puhumalla. Ala miettiä, millaisia muunlaisia kaverisuhteita sulla voisi olla kuin tämä avautuminen. Seuraa ja kuuntele, mitä toiset haluavat ja mihin ovat valmiita.
Kiitos tästä näkökulmasta. Pitääpä kuunnella ja seurata tarkemmin, eikä avautua niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla voi olla tarve jakaa elämän kriisejä tai ongelmia, mutta älä oleta, että muut ihmiset automaattisesti haluavat samanlaisen suhteen kanssasi. Heillä voi jo olla omat luottoihmisensä tai käsittelevät ongelmansa mieluummin muilla keinoin kuin puhumalla. Ala miettiä, millaisia muunlaisia kaverisuhteita sulla voisi olla kuin tämä avautuminen. Seuraa ja kuuntele, mitä toiset haluavat ja mihin ovat valmiita.
Kiitos tästä näkökulmasta. Pitääpä kuunnella ja seurata tarkemmin, eikä avautua niin paljon.
Hyvä, jos näkökulmasta on hyötyä :) Olen itse joutunut opettelemaan samoja asioita. Mutta muista myös, että ei ole väärin, jos sulla on tarvetta myös sellaisille ihmissuhteille, joissa voit kertoa vaikeammistakin asioista ja tulla kohdatuksi. Sellaiset ihmiset, jotka tähän ovat valmiita, ovat vain oman kokemukseni mukaan paljon harvemmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla voi olla tarve jakaa elämän kriisejä tai ongelmia, mutta älä oleta, että muut ihmiset automaattisesti haluavat samanlaisen suhteen kanssasi. Heillä voi jo olla omat luottoihmisensä tai käsittelevät ongelmansa mieluummin muilla keinoin kuin puhumalla. Ala miettiä, millaisia muunlaisia kaverisuhteita sulla voisi olla kuin tämä avautuminen. Seuraa ja kuuntele, mitä toiset haluavat ja mihin ovat valmiita.
Kiitos tästä näkökulmasta. Pitääpä kuunnella ja seurata tarkemmin, eikä avautua niin paljon.
Hyvä, jos näkökulmasta on hyötyä :) Olen itse joutunut opettelemaan samoja asioita. Mutta muista myös, että ei ole väärin, jos sulla on tarvetta myös sellaisille ihmissuhteille, joissa voit kertoa vaikeammistakin asioista ja tulla kohdatuksi. Sellaiset ihmiset, jotka tähän ovat valmiita, ovat vain oman kokemukseni mukaan paljon harvemmassa.
Kyllä minulla on pysynytkin tällaisia kavereita elämässä ihan teini-iästä lähtien, mutta ei heitä montaa ole. Heidän kanssa jaan kaiken. Koko elämämme teineistä yli nelikymppisiksi.
ap
Siis koko ajanko sulla on joku elämänkriisi päällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla on todella vammainen kuva kaverisuhteista, ne keskittyvät juoruiluun ja draamassa vellomiseen. En minä halua kuunnella toisten draamoja enkä sitäkään vertaa jakaa omiani. Kaverien kanssa haluan mennä, tehdä ja luoda uusia kivoja kokemuksia. Sinä tarvitset terapiaa ja jonkinlaisen ravistelun, että mistä elämässä on kyse. Jos kaveritoiminta pyörii tragedioiden ympärillä niin liekö koko elämäsi aika lailla homeessa ja aika laittaa uusiksi.
Tarve puhua ei ole väärin, mutta ei välttämättä ole kaikkien juttu. Jos sulla on mahdollisuus niin kokeile terapiaa tai vaikka jotain vertaistukiryhmää, kuten anonyymit läheiriippuvaiset. Se voi antaa kanavan käsitellä niitä omia asioita, lievittää yksinäisyyttä ja voi antaa uusia valmiuksia muodostaa tulevaisuudessa hyviä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvää pohdintaa, ikävä kyllä nykyään todella vaikeaa, lähes mahdotonta löytää aidosti muista kiinnostunutta ihmistä ja vastavuoroisuuteen kykenevää. Satsaa enneminkin ystävissä laatuun, ei määrään. Olethan ja pystythän myös aidosti itse kuuntelemaan, se on hemmetin vaikea taito.
Vierailija kirjoitti:
Lopetat vain itsestäsi puhumisen, osoittaa heikkoja sosiaalisia taitoja, koeta keksiä jotain muuta.
Mä en edes puhu itsestäni. Mulla on tapana heti kättelyssä kysellä diagnoosit, lääkitykset, lapsuuden traumat, parisuhdehistoria, ootkos ollut osastolla jne niinkin ne olis jokapäiväisiä asioita. Ei kaikkia kiinnosta avautua masennuksistaan tai muista. Ja mä en oikein ymmärrä miksi.
En oikein osaa yhtään sitä "Moro, miten menee?"-small talkia. Mitä siihen pitää vastata? Entä jos menee päin.....ttua?
Ei ap
Lopetat vain itsestäsi puhumisen, osoittaa heikkoja sosiaalisia taitoja, koeta keksiä jotain muuta.