En oikeasti jaksa enää
Istutat sen pöydän eteen ja sitten siitä ei nousta ennekuin läksyt on tehty.
Kommentit (10)
kanssa pöydän ääreen, katsotte yhdessä, mitä tuli läksyjä ja autat sitten lasta niiden tekemisessä, jos hän tarvii konkreettista apua. Et niin, että sanot valmiit vastaukset, vaan kyselet lapselta jne. Jos pikkuveli tulee viereen häiritsemään, annat hänelle omia "läksyjä" tehtäväksi.
Noista läksyhetkistä voi tulla ihan mukaviakin yhteisiä hetkiä.
En vaan tiedä miten saan arjen sujumaan.
Ekaluokkalaisella yhä läksyt tekemättä, olen koko illan muistuttanut läksyistä. Pikkuveljeä on satutettu jo useasti tämän illan aikana, siis tuo ekaluokkalainen. Kun komennan asiasta alkaa paukuttaa kaapin ovea ja juuri tänään viimeksi naapuri valitti ovien paukuttelusta. Tavarat on lennellyt myös.
On syönyt kuolun jälkeen välipalan, ruuan, söi tossa vielä viilinkin ja taas nälkä. Pitää ilmeisesti alkaa iltapalaa antamaan.
Pelkään jo nyt, että miten tuon saa nukkumaan illalla.
Olen tosi väsynyt en jaksa siivota ja pitää asuntoa siistinä kaikki energia menee tuohon ekaluokkalaiseen ja siihen kun en vaan tiedä miten pitäisi toimia, kun mikään ei tunnu auttavan.
Olen pyytänyt apua ja olen jo lastensuojelun asiakas. Perheneuvolassakin kävin, mutta kun alkoi perhetyöntekijä käymään meillä sopivat että en tarvitse enää perheneuvolaa. Perhetyöntekijä auttaa kasvatus asioissa. Ehkä en osaa ottaa apua vastaa tai ymmärrä, mutta mielestäni en ole saanut mitään apua tai ainakaan mitään mistä olisi ollut hyötyä.
Tekisi mieli sanoa lastensuojeluviranomaiselle, että luovuta. En jaksa annan lapset huostaan jos niille vaan löytyy sijaisperhe tai perhekoti paikka.
Toivon sulle jaksamista. Älä yhtään vähättele uupumistasi, kun haet apua. Kerro ihan noilla sanoilla, ettet jaksa enää.
Menet sen kanssa vaikka tekemään läksyjä jos tarvis. Pieni se on kuitenkin vielä vaikka saattaa pikkuveljeen verrattuna isolta. Raivareita tulee mutta ne myös menee. Myös positiivista huomiota tarvisee ja kiitosta/kehumista aina kun on asiat menneet hyvin.
Jaksamista!
Jos tuota yrittää pakottaa, se ahdistuu ja alkaa raivota. Pystyn pakottamaan sen pyödän ääreen istumaan, mutta en tekemään läksyjä. Se on saatava tekemään ne vapaaehtoisesti.
Matikasta ja äidinkielestä on tullut. Oppi lukemaan jo 5-vuotiaana ja on hyvä matikassa. Repikää siitä! Ja olen neljän lapsen yh. Tai no : mies kyllä on, mutta aina töissä!
Sanot vaikka, että sä kyllä autat jos on hankalaa, että tehdään yhdessä. Ja että sä kyllä tiedät että lapsi osaa hyvin itsekin, eli kehu lastasi aina kun voit.
sovi että kun tulee koulusta ja on syönyt välipalan on aika tehdä läksyt. Läksyjen ripeää tekoa tulee opetella . Kun läksyt on tehty ripeästi (munakello apuna).
A) sen jälkeen saa tarran tarratauluun /kalenteriin ja kun taulussa on alkuun vaikka viisi tarraa niin sitten pidetään herkuttelu ilta ja silloin saa syödä shipsiä ja katsotte yhdessä vaikka jonkun lempi lastenelokuvan tai teette jotain kivaa uiminen, yhdessä puistoon /kirjastoon tms..
B) saa pelata esim. tietokoneella puoli tuntia, jos läksyt ei tule tehtyä ripeästi koulun jälkeen niin kyseistä hauskuutta ei tule.
Kehu kun toimii halutulla tavalla. Tue ja auta jos tehtävien teko on vaikeaa. Kysy opettajalta pystyykö koulussa keskiittymään koulutehtävien tekemiseen.
Meillä on tunnollinen ekaluokkalainen, joka on kuin enkeli koulussa mutta kotona välillä räjähtelee ja toinen joka oppi tekemään ripeästi läksyt :).
Ei siihen mennyt kuin 5 minuuttia.
Aika hidas tekee läksyjä tuo ekaluokkalainen joka tänä iltana iltana tehnyt 5 tuntia läksyjä. Siinä ajassahan tekee kaikki matikan kirjan tehtävät.
Ja lukee aapisen kannesta kanteen.
En muuten väittänyt olevani hyvä äiti. Olen sitten ilmeisesti kuitenkin hyvä äiti tuolle toiselle kun se tottelee ja osaa lukea jo vaikka on 5-v ja jne. Jos sen mukaan katsotaan mitä lapsi osaa ja miten kiltti on.
ap.
ja tuosta se alkaa... relaa vähän.
tällä palstalla kun kouluikäisten / murkkujen ongelmista jotain sanoo, niin kauhea älähdys tulee että "niistä ei huolehdita eikä välitetä".
Totuus vaan on se, että aina ei jaksa ja joskus on pakko vaan antaa asioitten olla ja yrittää suorittaa vähän vähemmän.
Siksi kai ne täditkin totesi ettei teillä tartte käydä - ei se iso juttu oo jos on kahnausta pikkusisaruksen kanssa tai vähän ovet paukkuu.
(PAITSI av-mammojen mielestähän se on ihan kamalaa ja huonoa kasvatusta - etenkin niiden mielestä joiden lapset on 1-3 v. vanhoja tai jotka on olleet 15 v. vaan kotona hösäämässä.)