Käyn töissä ja vapaat makaan sängyssä. En juuri jaksa muuta. Muita?

Mulla sama, mutta pakotan itseni liikkeelle. Aloitin työn ohessa opiskelun, vaikkei ole motivaatiota tai päämäärää. En usko saavani alan töitä, vaikka arvosanat ovat hyviä ja palautteet positiivisia. Ainakin saan ylesissivistystä ja opin uutta. 

Ei osu

Sama. Mua passivoittaa työ ja yksinäisyys. Töiden jälkeen aina ihan poikki, ettei jaksa mitään.  Sitten jos ei ole väsynyt, niin yksin ei tule tehtyä juuri mitään. En käy muualla kuin kaupassa ja silloin tällöin lenkillä. Enää en jaksa välittää, vaikka välillä tämä elämä masentaakin. 

Toihan on just se maailman onnelllisimmman kansan yksilön ideaali. Palaudut sängyn pohjalla, että jaksat taas suorittaa. JAKSAA, JAKSAA! Mitä muuta sun muka pitäis?

Siinähän se elämä kuluu. Sit joskus vanhempana voi herätä ja huomata että olisi ollut paljon mukavaakin tehtävää tai koettavaa, vaan vähän jäi niinkuin elämä elämättä.

Ei se varmaan silloin paljon naurata.

En makaa sängyllä, makaan sohvalla.

En jaksa muuta töiden jälkeen, työpäivät vie kaiken energian ja kaikki voimat. Ja jo edellisenä iltana stressaan seur työpäivää ja kuinka siitä selviää ja varsinkin tietystä asiasta joka päivittäin edessä ja onko oma vuoroni hoitaa se ja miten se menee.

Viimeksi valui hiki ja käsi meni paskaksi, sain potkuja osakseni yms.

T. Varhaiskasvattaja

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se elämä kuluu. Sit joskus vanhempana voi herätä ja huomata että olisi ollut paljon mukavaakin tehtävää tai koettavaa, vaan vähän jäi niinkuin elämä elämättä.

Ei se varmaan silloin paljon naurata.

Se on vähän niinkin, että mitä vanhemmaksi elää, sen vähemmän kaipaa mitään ihmeellisiä uusia kokemuksia. 

Itsepähän valintasi olet tehnyt.