Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, miten neuvoa tai kommentoida ylipäätään tyttärelleni?
28.10.2011 |
18-vuotias tyttäreni seurustelee samanikäisen pojan kanssa. Ovat olleet muutaman kuukauden yhdessä. Poika tulee todella surkeasta perheestä, on rikoksia, päihdeongelmaa, ulosottovelkoja ym. pahaa syrjäytymistä koko suvussa, mm. pari pojan nuoremmista sisaruksista on huostaanotettu.
Nyt tyttäreni miettii eroa. Syynä on, etteivät he koskaan voi tehdä yhtään mitään yhdessä, joka vaatisi rahaa. Ei leffaan, ei kahville, puhumattakaan baariin tai ylipäätään yhtään minnekään, koska pojalla ei ole koskaan rahaa. Poika on ammattikoulussa, tytär lukion viimeisellä tavoitteena yliopisto-opinnot.
En haluaisi että olemme jotain snobeja, joille tämä poika ei kelpaa. On tosi kiva poika ja säälin kovasti häntä tämän surkean taustan takia. Toisaalta ymmärrän tytärtäni, joka ei oikein jaksa tällaistakaan, ettei poikaystävän kanssa voi tehdä yhtään mitään, joka maksaa. Onhan se ongelma 18-vuotiaalle tytölle, joka haluaisi yhdessä kokea monenlaista konserteista ym. lähtien. Jo elokuvailta tai kahvilassakäynti on pojalle liian kallista.
Kommentit (24)
JOS tyttös itse kysyy neuvoa, niin kai voit mielipiteesi sanoa, mutta muuten se nyt vaan menee niin, että hän on jo nuori aikuinen omat elämänvalintansa itse tekevä ihminen. Sun kasvatustehtäväsi alkaa olla ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin sanoa tärkeän asian eli sen, että tyttäreni puhuu tästä minulle vähän väliä ja suree kurjaa tilannetta. En tiedä mitä sanoa, en haluaisi tukea tytärtä jättämään ketään rahan takia!
toivottavasti poika suhtautuu asiaan kypsästi, eikä esim. vedä turpaan tms. se vaara on aina olemassa tollasella historialla. mä ainakin neuvoisin omaa tytärtäni eroamaan.
En kyllä olisi kovin ymmärtäväinen, jos oma tyttäreni lopettaisi seurustelun rahan takia.
Poikahan on ammattikoulussa, ei sitä rahattomuutta nyt vuosikaupalla varmaan enää kestä. Kai hän voi jossain välissä jotain ansaitakin?
Eikä varmasti haittaa yhtään oppia arvostamaan vähällä rahalla toimeen tulemista ja ilmaisia iloja. (omaa kokemusta tästä on...)
Unohdin sanoa tärkeän asian eli sen, että tyttäreni puhuu tästä minulle vähän väliä ja suree kurjaa tilannetta. En tiedä mitä sanoa, en haluaisi tukea tytärtä jättämään ketään rahan takia!
Itse 16-vuotiaana lukio-opiskelijana aloin seurustelemaan pojan kanssa, jonka kanssa elämä meni tuohon ettei koskaan ollut rahaa, oltiin kuitenkin yhdessä 10v, jonka jälkipyykkiä nyt 30v:na makselen vieläkin.. Velkoja jotka tyhmänä menin takaamaan exälle on vieläkin 19000€ minulla maksettavana.. Luottotiedot on menny yms. yms. että neuvoisin tosiaan juoksemaan ja lujaa.. Vaikka sanotaan että pitäisi jokaiselle antaa mahdollisuus, eikä arvostella taustan tms perusteella, mutta itse kärsin kovasti siitä etten uskonut muita/ottanut jalkoja alleni ajoissa.. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuitenkaan osaa neuvoa.
Aivan kuin tyttäresi pyytäisi sinulta tukea jättämään poikaystävä.
Tyttäresi ymmärtää, ettei ketään voi jättää sen vuoksi, ettei ole rahaa.
Viihtyvätkö he muuten yhdessä, kotioloissa? Ovatko ihastuneita tai rakastuneita?
Minusta tuntuu siltä, että tyttäresi ei ainakaan ole rakastunut, muuten hän ei miettisi tällaista asiaa.
Ehkä hän pitää pojasta ja vähän säälii, eikä sen vuoksi "kehtaa" irtautua seurustelusta.
Anna nuorten hoitaa se asia ja ole tyttäresi tukena. Ja myös pojan jos poika tuntuu sitä tarvitsevan ja sinä haluat.
niin tyttäresi ei miettisi eroa rahan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se tuki minun mielipidettäni, oli se mikä tahansa. Kun yhdessä vaiheessa soudin ja huopasin suhteessani alkoholistimieheen, äiti tuki minua kun lopetin suhteen, mutta kun aloitin sen taas, niin äiti tuki siinäkin. Ja taas kun lopetin, ja sitten taas kun aloitin. Ja sitä oikeastaan häneltä halusinkin, tukea, koska päätökseni olin joka tapauksessa jo tehnyt. Äiti oli ainoa ihminen, joka tuki minua kyseenalaistamatta, tein mitä vaan. Äiti oli aina sitä mieltä, että jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat virheensä, hän salli minun tehdä virheitä mutta oli valmis tukemaan aina, jos jouduin niistä virheistä kärsimään. Minulle tuli sellainen olo, että äiti luotti minuun, siihen että osaan kyllä tehdä itsäni koskevia päätkösiä ja kantaa niiden seuraukset, oli ne mitä oli. MInusta se oli ihanaa, yksi ihminen maailmassa, joka tuki minua ehdoitta.
Olen muuten nykyään naimisissa sen alkoholsti-miehen kanssa, mies on ollut raitis jo toistakymmentä vuotta, joten vaikka meillä oli vaikeaa silloin aikoinaan, niin ne vaikeudet kantoi hedelmää. En ole katunut, olen onnellinen.
Välimme menivät poikki, sillä sen sijaan että olisi tukenut minua eropäätöksessä, haukkui minut ja tarjosi tukeaan exälleni.
se tuki minun mielipidettäni, oli se mikä tahansa. Kun yhdessä vaiheessa soudin ja huopasin suhteessani alkoholistimieheen, äiti tuki minua kun lopetin suhteen, mutta kun aloitin sen taas, niin äiti tuki siinäkin. Ja taas kun lopetin, ja sitten taas kun aloitin. Ja sitä oikeastaan häneltä halusinkin, tukea, koska päätökseni olin joka tapauksessa jo tehnyt. Äiti oli ainoa ihminen, joka tuki minua kyseenalaistamatta, tein mitä vaan. Äiti oli aina sitä mieltä, että jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat virheensä, hän salli minun tehdä virheitä mutta oli valmis tukemaan aina, jos jouduin niistä virheistä kärsimään. Minulle tuli sellainen olo, että äiti luotti minuun, siihen että osaan kyllä tehdä itsäni koskevia päätkösiä ja kantaa niiden seuraukset, oli ne mitä oli. MInusta se oli ihanaa, yksi ihminen maailmassa, joka tuki minua ehdoitta.
Olen muuten nykyään naimisissa sen alkoholsti-miehen kanssa, mies on ollut raitis jo toistakymmentä vuotta, joten vaikka meillä oli vaikeaa silloin aikoinaan, niin ne vaikeudet kantoi hedelmää. En ole katunut, olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se tuki minun mielipidettäni, oli se mikä tahansa. Kun yhdessä vaiheessa soudin ja huopasin suhteessani alkoholistimieheen, äiti tuki minua kun lopetin suhteen, mutta kun aloitin sen taas, niin äiti tuki siinäkin. Ja taas kun lopetin, ja sitten taas kun aloitin. Ja sitä oikeastaan häneltä halusinkin, tukea, koska päätökseni olin joka tapauksessa jo tehnyt. Äiti oli ainoa ihminen, joka tuki minua kyseenalaistamatta, tein mitä vaan. Äiti oli aina sitä mieltä, että jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat virheensä, hän salli minun tehdä virheitä mutta oli valmis tukemaan aina, jos jouduin niistä virheistä kärsimään. Minulle tuli sellainen olo, että äiti luotti minuun, siihen että osaan kyllä tehdä itsäni koskevia päätkösiä ja kantaa niiden seuraukset, oli ne mitä oli. MInusta se oli ihanaa, yksi ihminen maailmassa, joka tuki minua ehdoitta. Olen muuten nykyään naimisissa sen alkoholsti-miehen kanssa, mies on ollut raitis jo toistakymmentä vuotta, joten vaikka meillä oli vaikeaa silloin aikoinaan, niin ne vaikeudet kantoi hedelmää. En ole katunut, olen onnellinen.
itse olen ns. hyvistä taustoista, puolisoni taas huonommista, on köyhyyttä ja alkoa jne. Olemme hyvä perhe, meillä kaikki hyvin, mutta rahasta on tiukkaa. Jos oisin ottanut sen mitä tarjolla oli ei varmaankaan olisi rahasta tiukkaa, muusta en sitten tiedä. Mutta summasummarum, nyt näin aikuisena usean lapsen äitinä ymmärrän nyt vanhempiani, että kyllä sillä rahalla ihan oikeasti on väliä. Luultavimmin itse en tekisi mitään toisin mutta tytärtäni luultavasti kannustaisin "vähän parempiin piireihin" -eli siis tekisin samat mitä vanhempani minulle, ja miten kävikään..
Eli siis ap:n tyttärelle sanoisin että go girl, katsele maailmaa ja katso mitä löytyy.
tyttäresi ei kannata uhrata elämäänsä olemalla pojan kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole mahdollisuus elää täyttä elämää. On toki hienoa, että hänellä herää säälin tunteita köyhää poikaa kohtaan, mutta onko se sen arvoista? Tyttärelläsi on vain yksi elämä, sitä ei kannata tuhlata. Missään ei ole sanottu, että tämä uhraus "palkittaisiin". Poika saattaa myöhemmin jättää tyttäresi saatuaan oman elämänsä kuntoon, ja tyttäresi tulee katkeroitumaan. Opeta tytöllesi omanarvon tuntoa, myös hänen elämänsä on tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se tuki minun mielipidettäni, oli se mikä tahansa. Kun yhdessä vaiheessa soudin ja huopasin suhteessani alkoholistimieheen, äiti tuki minua kun lopetin suhteen, mutta kun aloitin sen taas, niin äiti tuki siinäkin. Ja taas kun lopetin, ja sitten taas kun aloitin. Ja sitä oikeastaan häneltä halusinkin, tukea, koska päätökseni olin joka tapauksessa jo tehnyt. Äiti oli ainoa ihminen, joka tuki minua kyseenalaistamatta, tein mitä vaan. Äiti oli aina sitä mieltä, että jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat virheensä, hän salli minun tehdä virheitä mutta oli valmis tukemaan aina, jos jouduin niistä virheistä kärsimään. Minulle tuli sellainen olo, että äiti luotti minuun, siihen että osaan kyllä tehdä itsäni koskevia päätkösiä ja kantaa niiden seuraukset, oli ne mitä oli. MInusta se oli ihanaa, yksi ihminen maailmassa, joka tuki minua ehdoitta.
Olen muuten nykyään naimisissa sen alkoholsti-miehen kanssa, mies on ollut raitis jo toistakymmentä vuotta, joten vaikka meillä oli vaikeaa silloin aikoinaan, niin ne vaikeudet kantoi hedelmää. En ole katunut, olen onnellinen.
Myös mun äitini oli kykenemätön tukemaan mua kun rimpuilin itseni väkisin irti suhteesta, joka ei olisi koskaan johtanut mihinkään ja joka oli kaikin puolin liian raskas mulle. Musta tuntui että mun elämä lipuu ohi ilman että saan elää. Muutoin en osannut tätä tilannetta selittää. Äidilleni se ei riittänyt. Hänen mielestään aina ei pidäkään olla hauskaa tms. Noh kuitenkin, äitini tuki exää, pahoitteli puolestani että kuinka hölmö olen jne jne. Vuosia myöhemmin exäni tavat eivät ole muuttuneet, itse olen onnellisesti naimisissa ja äiti ja olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni. Mutta ikuisesti -siis ikuisesti- olen äidilleni salaa sisälläni katkera siitä, että kun kerran olisin tukea tarvinnut, sitä en saanut.
Ap:lle: ymmärrän hankalan tilanteesi, mutta ymmärrän myös tytärtäsi. Kaikki olemme nuoria vain kerran ja tyttäresi haluaa elää ja kokea kaikkea, ehkä poikaystävä nyt vaan ei ole enää ykkönen kun kerta muut asiat alkavat tuntumaan tärkeämmiltä. Silloin ei mielestäni ole oikein poikaakaan kohtaan, että tyttösi hänen kanssaan on. Taas toisaalta, jos tyttäresi rakastaa poikaystäväänsä edelleen kovasti, voisitteko te joskus ilmeisesti kohtuu hyvätuloisina kustantaa tyttärenne menojen lisäksi myös poikaystävän konserttilipun, leffalipun tms tai antaa tytölle hieman enemmän rahaa, jotta voi maksaa pojankin ostokset kahvilassa. Tarkoitan siis että joskus vaan, jotta saisivat näitä yhteisiä kokemuksia.
Yleensähän sitä rahaa on kaikilla vasta töiden myötä paitsi ne joiden vanhemmat kustantaa kaiken. Mielestäni kannattavampaa olisi että vanhemmat ei kustannakaan kaikkea vaan että nuori käyttää omalla työllään ansaitsemiaan rahoja.
Ehkäpä taustalla on jotain muutakin kuin ainainen rahattomuus? Ei muutenkaan synkkaa aina kun erilaiset taustat? Voi olla että vaikeista perheoloista tullut lapsi on aika rikkinäinen. Itselläni on kokemusta että "elätin" tällaista poikaystävää. Käytti omat rahansa miten tykkäs ja mulla kun oli enemmän niin minä sitten maksoin asumisen ja ruuat. Ja alkoholiin ja tupakkaan löytyi kyllä rahaa.
Jos poikaystävä sen sijaan on oikea kultakimpale niin uskoisin että suhde jatkuu rahan puutteesta huolimatta. Jos ensi kesänä vaikka saa kesätöitä tai tekee jotain iltatöitä niin sittenhän sitä rahaa olis. Yritteliäs nuori saa töitä vaikka mäkkäriltä, siivoustyötä, kesällä mansikanpoimintaa tai vaikka sitten jotain hanttihommia opiskelemaltaan alalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saati neuvo. Älä sano mitään, anna tyttäresi itse miettiä asioita, ja tehdä omat päätöksensä. Sehän sen elämää elää, et sinä. Vaikka kuinka tietää olevansa oikeessa, ja varmasti tunnet tyttös paremmin kuin se itse itsensä, ni anna sen tehdä sen päätökset. Sun on uskottava ja luotettava siihen että olet kasvattanut lapsesi parhaalla tietämälläsi tavalla, kyllä sillä on valmiudet tehdä oikeet päätökset, usko pois.
nimenomaan PYYTÄNYT niitä neuvoja...
Taas toisaalta, jos tyttäresi rakastaa poikaystäväänsä edelleen kovasti, voisitteko te joskus ilmeisesti kohtuu hyvätuloisina kustantaa tyttärenne menojen lisäksi myös poikaystävän konserttilipun, leffalipun tms tai antaa tytölle hieman enemmän rahaa, jotta voi maksaa pojankin ostokset kahvilassa. Tarkoitan siis että joskus vaan, jotta saisivat näitä yhteisiä kokemuksia.
Olemme miettineet mieheni kanssa tätä paljonkin, että miten voisi auttaa ilman, että se olisi pojasta nöyryyttävää: tyttöystävän varakkaat vanhemmat almuineen. Olen miettinyt kaikkea, jopa hänelle anonyymina kortin lähettämistä, jossa olisi seteli (mieheni mielestä ihan älytöntä, ja oikeassahan hän onkin) tai jotain - minulla alkaa olla yhä enemmän äidilliisä tunteita tätä poikaa kohtaan ja suorastaan vihantunteita pojan äitiä kohtaan, josta tiedän nyt yhtäsuntoista.
Kun tietäisi, miten voisi auttaa :(
ap
Mutta jos poika on kiva ja tyttäresi todella tykkää hänestä, ei kai rahattomuus silloin ole ongelma?
En kuitenkaan ikinä itse rohkaisisi omaa lastani laittamaan välejä poikki rahan puutteen takia. Ehkä voit jutella asiasta tyttäresi kanssa mutta jättää ottamasta kantaa asiaan, hänen täytyy tehdä itse päätöksensä. Ja niinkuin joku jo sanoikin, eihän pojan rahattomuus loputtomiin kestä. Hienoa että tuolla taustalla jaksaa ja haluaa opiskella ja pyrkiä elämässä eteenpäin.
että joskus kun ovat yhdessä teillä, käyt antamassa yhteisesti vaikka parikymppiä ja sanot vaan että tehkää yhdessä jotain kivaa? Näin ainakin oman poikaystäväni vanhemmat tekivät usein sillon kun olin tuon ikäinen. Meidän molempien vanhemmat olivat saman"tasoisia" duunareita, mutta varsinkin poikaystäväni vanhemmilla oli tapana antaa raha yhteiseksi. Perjantaisin joskus antoivat 50e ja sanoivat että menkää leffaan jne. Mun tai poikaystävän synttärilahjaksi (en enää muista kumman) saatin lupa ostaa liput johonkin konserttiin tms kalliimpaan kuin leffaan molemmille ja he maksoivat. En pitänyt sitä mitenkään erikoisena. Ajattelin vaan aina että ovat huiput vanhemmat :)
-15
ja antaa nuorten käytettäväksi? Tai olisiko mahdollista auttaa poikaa samaan töitä loma-ajoiksi?
kauheasti käestää mitään sun tyttären elämään? Jos hän suoraan kysyy mielipidettäsi, niin sanot varmaan sen ja korostat, että se on vaan sun mielipide. Ei tuo varmaan kauhean iso juttu ole tuossa iässä... Poikkiksia tulee ja menee.