1-3-vuotiaitten lasten työssäkäyvät äidit:

Tosin iso syy siihen on haasteellinen työ. Mutta sen yhdistäminen perhe-elämän (kaksi pientä lasta) kanssa on kyllä iso stressin ja väsymyksen aihe.

aikaa itselle vaan koko ajan pitää juosta tukka putkella. Väsyttää! ap

Tosin iso syy siihen on haasteellinen työ. Mutta sen yhdistäminen perhe-elämän (kaksi pientä lasta) kanssa on kyllä iso stressin ja väsymyksen aihe.

Nyt töissä ja elämä on suht ok. Ei nyt mitenkään hehkeää, mutta saan 'omaa aikaa' töissä ja iltapäivällä on ihana hakea iloista lasta hoidosta ja mennä kotiin.

Haasteellinen työ ja pieni lapsi on kyllä todella inhottava yhdistelmä. Tein aika paljon myönnytyksiä perhe-elämälle siinä vaiheessa kun palasin äitiyslomalta takaisin töihin. Lyhensin työaikaani kolmanneksella (en ole osittaisella silti) ja työtehtävät muuttuivat enemmän suorittamiseksi kuin johtamista vaativiksi.



Tunnen suurta painetta töissä ja samaa painetta kotona, kun haluaisin luonnollisesti myös olla lapseni kanssa mahdollisimman paljon.



Olen jättänyt omat harrastukset kokonaan pois, vain muutama illanvietto vuoden aikana. Senkin ajan voi viettää mieluummin pienokaisen kanssa.



Eikä ole missään tapauksessa rahallisesti varaa jäädä kotiin hoitovapaalle. Tai olisi, jos muutettaisiin kaupungin vuokrakämppään eikä enää välitettäisi mitä syödään, kunhan olisi aina kaikkein halvinta makaronia =-( Sillonkin jouduttais todennäköisesti sosiaalipummiksi.

Mulla on kyllä 4v. ja 5v. lapset, mutta siltikin tuntuu koko ajan että kuolen väsymykseen. Ei ole järkeä tällaisessa elämässä:(

En omaa työtä, enkä lapsia enkä tätä aikaa. Viikonloput on niin ihania, kun saa olla kotona tekemättä mitään ja lomista nautin niin paljon.



Vaikka työ on ihana ja lapset vielä ihanempia, niin olen joka ilta ihan puhki. Mutta nämä "ruuhkavuodet" kai ova tällaisia? :D

Mulla lapset 1v2kk, 9v, 11v ja 17v.



9v ja 11 v tekevät ruuan valmiiksi ja siivoavat paikkoja lisäksi. 17 v käykin meillä vaan kääntymässä (etälapsi).



Ainoa mikä stressaa on yläkerran kylpyhuoneen valmistumaton remppa, perk.... äijä!

Meillä 3 vuotias poika ja kaksi teiniä, joilla pitkät koulupäivät-ja matkat joten eb viitsi teettää heillä paljon ylimääräisiä kotihommia.

Vien pienen aamulla kuudeksi päiväkotiin joten herään itse ennen viittä.

Kotona olen tosin jo kolmelta viimeistään mutta silti en kerkiä rauhoittumaan koskaan.

Mies auttaa minkä omalta työltään pystyy.

Olin kolme vuotta hoitovapaalla, halusin antaa lapsille mahdollisimman paljon.

Työni on myös todella kiireistä, fyysisesti raskasta ja stressaavaa, juoksen tukka putkella, tiimissä on jatkuvaa henkilöstövajetta, ihmiset sairastuvat työtaakan alle.

Kokoajan on huono omatunto joko työn tai perheen takia. Mitään ei kerkiä tehdä kunnolla.

Minulla on joustavat työajat ja olemme tyytyväisiä päivähoitopaikkaan. Tosin kyseessä on jo toinen lapsi; ensimmäisen ollessa pieni olin hyvinkin stressaantunut, kun palasin töihin.

Teen lyhennettyä työaikaa 27 tuntia viikossa. Mies tulee ajoissa kotiin ja laittaa ruuan silloin kun itse olen pidempään töissä. Täsä osa-aikaista työntekoa suosittelen aina kaikille, kun vain tilaisuus tulee!