Miksi mä en koskaan innostu ja ole reippaasti mukana missään missä on muita ihmisiä mukana?

Ihan aina on ollut näin. Jos vaikka ala-asteella koulussa oli joku juhla johon keksittiin ohjelmaa tai joku ryhmätyö niin muiden alkaessa toimia tunsin vain epätoivoa ja masennusta ja halusin kotiin. Jättäydyin pois kaikesta mikä ei ollut pakollista. Sama jatkui myös opiskeluissa ja nyt työelämässä. Työttömien ryhmässäkin olin sellainen. Muut ihmiset rupeavat innoissaan tai edes velvollisuudentunteesta reippaan oloisesti ideoimaan ja toimimaan porukalla. Itse masennun ja haluan vain kotiin. Ne muut siinä ympärillä tuntuvat tyhmiltä ja inhottavilta ja tunnen ulkopuolisuutta ja masennun ja haluaisin vain kadota olemattomiin tai edes mennä kotiin. Mua kiinnostaa vain yksin vapaa-ajalla keksimäni ideat ja suunnitelmat. Myös perheenjäsenten ja parhaan ystäväni kanssa jutut ovat ok.